Huhtikuu 2015. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n arvion mukaan yli 680 000 ihmistä Euroopassa elää ilman kansalaisuutta. He joutuvat selviytymään ilman yhteiskunnan turvaverkkojen tuomaa suojaa eivätkä pysty hyödyntämään poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia perusoikeuksiaan.
Kansalaisuudettomien määrä koko maailmassa on noin 10 miljoonaa. Luku on yhtä suuri kuin esimerkiksi Tanskan ja Norjan yhteenlaskettu asukasmäärä.
Entisessä Jugoslaviassa syntynyt Nusret Hodžić menetti kansalaisuutensa vuonna 2013, kun hän yritti uusia Serbian passiaan. Hodžićille sanottiin, että kansalaisuuden myöntämisessä oli tapahtunut virhe, eikä hänelle suostuttu antamaan takaisin hänen henkilöllisyyspapereitaan.
”Minulla ei ole oikeuksia. Tilanne on sama, kuin jos tavallisesti elävä ja työssäkäyvä mies yhtäkkiä menettäisi jalkansa. Hänestä tulee vammainen. Kansallisuuden menettäminen teki saman minulle”, Hodžić kertoo.
Ilman kansalaisuutta elävien ei ole mahdollista opiskella, työskennellä, matkustaa, avata pankkitiliä tai ajaa ajokorttia, äänestää, mennä naimisiin tai rekisteröidä lapsensa syntymää. Kansalaisuudettomuus voi myös periytyä ja siirtyä siten tulevien sukupolvien taakaksi. Useimmat maat tosin tiedostavat ongelman ja myöntävät maansa kansallisuuden myös niille lapsille, jotka syntyvät kansalaisuudettomille vanhemmille maan rajojen sisällä.
Porsaanreiät suurin ongelma
Syyt kansalaisuudettomuuteen vaihtelevat. Useimmissa tapauksissa ongelmien taustalla ovat valtioiden kansallisuuslakien porsaanreiät. YK:n kansainvälinen sopimus kansalaisuudettomuuden vähentämisestä yrittää tukkia näitä porsaanreikiä, mutta sopimuksen toimeenpanossa on yhä ongelmia.
Kansalaisuudettomuutta saattavat aiheuttaa esimerkiksi uusien valtioiden syntyminen tai olemassa olevien rajojen siirtely. UNHCR:n mukaan suurin yksittäinen tekijä on kuitenkin syrjintä, joka perustuu joko kansallisuuteen, uskontoon tai sukupuoleen.
Kansalaisuutensa menettäneille sen takaisin hankkiminen on raskas ja aikaavievä tehtävä.
”Ihmisten täytyy todistaa, etteivät he ole minkään maan kansalaisia. Heidän täytyy siis osoittaa jotain, mitä ei ole olemassa, todistaa negaatio”, UNHCR sanoo.
Tavoitteena #ibelong
Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 muutti Itä-Euroopan maantiedettä pysyvästi.
Baltian maiden itsenäisyys palautettiin, ja esimerkiksi Virossa maan kansalaisuus varattiin ennen neuvostomiehitystä maassa asuneille virolaisille ja heidän jälkeläisilleen. Vuoden 1940 jälkeen maahan muuttaneet tai heidän jälkeläisensä saivat anoa Viron kansalaisuutta suorittamalla viron kielen ja historian kokeen. UNHCR:n mukaan vuoden 2013 lopussa Virossa eli 91 000 ihmistä ilman kansalaisuutta. Tilanne on samankaltainen naapurimaassa Latviassa, jossa yli 267 000 ihmistä on kansalaisuudettomia.
UNHCR aloitti viime vuonna kampanjan #ibelong, jonka tavoitteena on hävittää kansalaisuudettomuus. Lue lisää ja osallistu kampanjaan täällä.
Artikkeli on osa UNRICin huhtikuun uutiskirjettä. Lue loput jutut täältä.