21.11.2014 – Taistellessamme nälkää vastaan on toimittava myös 2000-luvun kasvavan vitsauksen, ylipainon, voittamiseksi. 65 prosenttia maailman ihmisistä asuu maissa, joissa ylipaino tappaa enemmän ihmisiä kuin alipaino. Noin 2,1 miljardia ihmistä on lihavia tai liikalihavia.
Tuoreen tutkimuksen mukaan liikalihavuuden maailmanlaajuiset kustannukset ovat yhtä suuret kuin tupakoinnin tai aseellisten konfliktien, ja suuremmat kuin alkoholismin ja ilmastonmuutoksen.
Yli 170 maan ministerit ja korkeat viranomaiset hyväksyivät nälän ja liikalihavuuden vastaisen toimintasuunnitelman ja poliittisen julistuksen 19.–21.11 Roomassa järjestetyssä toisessa kansainvälisessä ravitsemuskonferenssissa. Julistus sisältää useita konkreettisia lupauksia ja suosituksia siitä, kuinka politiikalla ja investoinneilla ihmisille varmistettaisiin terveellisemmän ja kestävämmän ravinnon saatavuus.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja José Graziano da Silvan mukaan ”meillä on tietoa, taitoja ja resursseja kaikenlaisen aliravitsemuksen lopettamiseksi. Hallitusten täytyy näyttää tietä. Kynnys maailmanlaajuisen ravitsemuksen parantamiseksi täytyy kuitenkin ylittää yhdessä kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa.”
Oltuaan ennen korkeaan elintasoon yhdistetty ongelma, ylipainoisuus ja liikalihavuus on nykyään kasvussa alhaisen tulotason ja keskituloisissa maissa. Kehittyvissä maissa tapahtuneet taloudelliset ja kulttuuriset muutokset, kuten kaupungistuminen, ovat johtaneet perinteisestä vilja- ja kuitupitoisesta ruokavaliosta länsimaalaisempaan rasvaiseen ja sokeriseen ruokavalioon.
Liikalihavuus voi heikentää ihmisten kykyä tehdä työtä ja kuluttaa terveydenhuollon resursseja. Ylipaino on suuri riskitekijä tarttumattomissa sairauksissa kuten sydänsairauksissa, diabeteksessa ja joissain syövissä. Monet kehittyvät valtiot kärsivät nyt kaksinkertaisesta taakasta. Samalla kun ne taistelevat tartuntatauteja ja aliravitsemusta vastaan, ylipaino ja tarttumattomat taudit lisääntyvät.
Maailman terveysjärjestö WHO:n pääjohtaja Margaret Chan sanoi, että ”teolliseen tuotantoon ja maailmanlaajuisiin markkinoihin nojautuva ruokajärjestelmä tuottaa paljon ruokaa, mutta myös ongelmia yleiselle kansanterveydelle. Osalla ihmisistä on liian vähän syötävää, johtaen ravinteiden puutteesta johtuviin sairauksiin tai jopa kuolemaan. Toiset puolestaan syövät liikaa, jonka takia elinajanodote laskee ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat huimasti.”
Lue lisää: