Älä anna tulevaisuutemme kuivua

Kuva: UN News Centre

Kuva: UN News Centre

17.6.2013 – Aavikoituminen on yksi aikamme suurista ympäristöhaasteista. Se on globaali ongelma, josta aiheutuu maailmanlaajuisia seuraksia luonnon monimuotoisuudelle, ympäristöturvallisuudelle, köyhyyden kitkemiselle, sosioekonomiselle tasapainolle ja kestävälle kehitykselle.

Aavikoituminen tarkoittaa kuivien maiden ekosysteemien vahingoittumista, jota ihmisen toiminta nopeuttaa. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi liiallinen laiduntaminen, liiallinen viljely, metsien hakkuut ja huonosti suunnitellut kastelujärjestelmät. Ilmastonmuutos vaikeuttaa ongelmaa. Esimerkiksi kuivuus ja tulvat sekä muut äärimmäiset sääilmiöt, jotka pahentavat tilannetta yleistyvät ja voimistuvat tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen seurauksena.

Kuivilla alueilla asuu noin miljardi ihmistä, joille aavikoitumisen hidastaminen on elintärkeä prioriteetti. Tämä prioriteetti on esillä 17. kesäkuuta, joka on kansainvälinen päivä aavikoitumisen ja kuivuuden ehkäisemiseksi. Tämän vuoden keskeinen viesti on ”älä anna tulevaisuutemme kuivua” (Don’t let our future dry up). Kansainvälisen päivän viestissään YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon painotti ongelman maailmanlaajuista ulottuvuutta sanoessaan, että ”kuivuuden yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset vaikutukset ovat nähtävissä Uzbekistanista Brasiliaan ja Sahelista Australiaan”.

Vuonna 1994 tehty YK:n aavikoitumissopimus on ainoa kansainvälisesti sitova sopimus, joka yhdistää ympäristön ja kehityksen kestävään maankäyttöön. Sopimusosapuolet työskentelevät yhdessä ylläpitääkseen ja palauttaakseen maaperän tuottavuutta ja vähentääkseen kuivuuskausien vaikutuksia kuivailla alueilla. ”Panostaminen ennaltaehkäisyyn ja kestävyyteen maksaa murto-osan siitä mitä maksamme tulevaisuudessa hätäapuna”, korosti aavikoitumissopimusta valvovan komitean sihteeri Luc Gnacadja. ”Voimme olla kuivuutta kestävä yhteiskunta – se on mahdollista ja kustannettavissa olevaa – ja se on myös ainoa vaihtoehto.”

Ban Ki-moonin sanoin: ”Tulvia on vaikea välttää, mutta niiden vaikutusta voidaan vähentää. Koska ne harvoin seuraavat kansallisia rajoja, tulee ongelmaan tarttua yhdessä.”