Olemme nähneet tieteelliset todisteet. Ilmaston lämpeneminen on totta ja me olemme siihen pääsyyllisiä.
Olemme kuulleet varoitukset. Ellemme toimi nyt, kohtaamme vakavia seurauksia. Napajäätikkö voi sulaa, merenpinta nousta. Kolmannes kasvi- ja eläinlajeistamme saattaa kadota. Maailmassa tullaan näkemään nälkää, erityisesti Afrikassa ja Keski-Aasiassa.
Keskusteluissa ei ole juurikaan huomioitu hyviä uutisia. Voimme tehdä asialle jotain – helpommin ja vähemmin kustannuksin kuin moni meistä kuvittelee.
Vähän aikaa sitten Nobelin rauhan palkinnon saanut Hallitustenvälinen ilmastopaneeli teki viimeisimmässä raportissaan johtopäätöksensä. Raportti on surullista luettavaa, mutta meidän on säilytettävä optimistinen asenteemme. Voimme saada aikaan muutoksen keinoilla, jotka ovat edullisia ja edistävät hyvinvointia.
Tällä viikolla maailman johtajat kokoontuvat huippukokoukseen Balille. Tarvitsemme läpimurron: kattavan ilmastomuutos-sopimuksen, johon kaikki maat voivat yhtyä. Meidän on luotava tiekartta parempaan tulevaisuuteen, joka on pohjana vuonna 2009 tehtävälle sopimukselle.
Emme vielä tiedä millainen sopimus tulee olemaan. Tulisiko siihen sisältyä kasvihuonepäästöjen verotusta tai kansainvälisen päästökaupan luominen? Pitäisikö sen tarjota keinoja metsien häviämisen ehkäisemiseksi, pyrkimys vähentää 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä tai auttaa kehitysmaita sopeutumaan ilmaston lämpenemisen väistämättömiin vaikutuksiin – vaikutuksiin, jotka kohdistuvat juuri niihin suhteettomasti. Tulisiko sopimuksen korostaa suojelua ja uusiutuvia polttoaineita, kuten biomassaa ja ydinvoimaa ja edistää uutta ”vihreää” teknologiaa ympäri maailman?
Lopputulos on luonnollisesti muunnelma edellä mainituista ja paljon enemmän. Mikäli neuvottelut jumiutuvat käsiteltävien asioiden määrän ja monimutkaisuuden vuoksi, menetämme yhtä tärkeimmistä resursseistamme: aikaa. Neuvottelujen hankaloitumisen estämiseksi on oltava olemassa näkemys siitä, miltä tulevaisuus näyttäisi, jos onnistuisimme tehtävässämme. Maailma ei olisi vain puhtaampi, terveellisempi ja turvallisempi kaikille. Oikein toteutettuna taistelumme ilmaston lämpenemistä vastaan voisi itse asiassa muuttaa globaalin talouden ympäristön kannalta ystävällisemmäksi, kasvua ja kehitystä edistäväksi, ei estäväksi kuten monet kansalliset johtajat pelkäävät.
Olemme todistaneet kolme taloudellista muutosta viimeisen vuosisadan aikana. Ensin teollinen vallankumous, tämän jälkeen teknologinen vallankumous, jota seurasi moderni aika ja globalisaatio. Nyt olemme kohtaamassa jälleen uuden suuren muutoksen ja siirtymässä vihreän talouden aikaan.
Todisteita muutokselle löytyy odottamattomistakin paikoista. Vieraillessani hiljattain Etelä-Amerikassa, näin kuinka Brasiliasta on tullut yksi merkittävimmistä toimijoita vihreän talouden saralla. Sen energiantarpeesta noin 44 prosenttia täytetään uusiutuvilla energianmuodoilla. Maailman keskiarvo on 13 prosenttia, Euroopan 6,1.
Kiina on ohittamassa Yhdysvallat maailman suurimpana kasvihuonekaasujen tuottajana. Vähemmän tunnettu tosiasia ovat Kiinan viimeaikaiset pyrkimykset vakavien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Kiina aikoo investoida tämän vuoden aikana 10 miljardia uusiutuviin energiamuotoihin. Sitä edellä on vain Saksa. Kiinasta on tullut maailman johtava maa aurinko- ja tuulienergian saralla. Itä-Aasian johtajien huippukokouksessa Singaporessa, pääministeri Wen Jiabao vakuutti Kiinan vähentävän energiankulutustaan (BKT-yksikköä kohden) 20 prosentilla viidessä vuodessa. Lupaus ei ole hengeltään kaukana Euroopan päätöksestä vähentää kasvuhuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Tämä on tulevaisuuden suunta. Joidenkin arvioiden mukaan maailmanlaajuisen energiantarpeen kasvu voitaisiin puolittaa seuraavien 15 vuoden aikana käyttämällä olemassa olevaa teknologiaa tehokkaammin. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin raportti lähestyy kysymystä hyvin käytännöllisellä tavalla vaatimalla tiukempia säännöksiä ilmastointilaitteille ja jääkaapeille tehokkaamman tuotannon ja kuljetuksen suhteen. Raportin arvioiden mukaan ilmastomuutoksen estäminen maksaisi niinkin vähän kuin 0,1 prosenttia maailmanlaajuisesta vuotuisesta BKT:stä seuraavien kolmen vuosikymmenen ajan.
Kasvun ei tarvitse kärsiä, vaan se itse asiassa kiihtyy. Kalifornian yliopiston Berkeleyn tekemän tutkimuksen mukaan Yhdysvallat voisi luoda 300 000 uutta työpaikkaa, jos 20 prosenttia tarvittavasta sähköntarpeesta korvattaisiin uusituvilla energiamuodoilla. Johtava konsultointiyritys Münchenissä ennustaa, että seuraavan vuosikymmenen loppuun mennessä ympäristöteknologian alalla työskentelee enemmän ihmisiä kuin autoteollisuudessa. YK:n ympäristöohjelma arvioi, että globaalit sijoitukset kasvihuonekaasupäästöjä tuottamattomaan energiaan ylittävät 1,9 biljoonan rajapyykin vuoteen 2020 mennessä. Raha on alku kansainvälisen teollisuuden muodonmuutokselle.
Jo nyt elinkeinoalat ja yritykset eri puolilla maailmaa vaativat selkeitä julkisia menettelytapoja ilmastomuutoksen suhteen, riippumatta siitä sisältävätkö ne säännöksiä, päästökattoja tai tehokkuuteen ohjaamista. Syy on ilmeinen. Elinkeinoalat tarvitsevat perustavanlaatuisia sääntöjä. Niiden luominen on ennen kaikkea YK:n tehtävä.
Työmme Balilla ja sieltä eteenpäin on aluillaan olevan globaalin muutoksen hahmotteleminen, oven avaaminen vihreän talouden ja vihreän kehityksen ajalle. Tällä hetkellä meiltä, maailman ihmisiltä, puuttuu globaali kehys, jonka kautta voimme koordinoida omia toimiamme ilmastomuutoksen ehkäisemiseksi.
Tieteentekijät ovat työnsä tehneet. Nyt on poliitikkojen vuoro. Bali on heidän johtajuutensa testi. Mitä me odotamme?
Ban Ki-moon, YK:n pääsihteeri