Kirjoittaja: Ban Ki-Moon
Syyrian kauhistuttava sota pahenee entisestään ja verenvuodatus jatkaa leviämistään maan rajojen ulkopuolella. Kylmä laskelmointi näyttää vahvistavan otettaan: ajatellaan, että aseistamisen ja konfliktin sivusta seuraamisen ohella paljoa ei ole tehtävissä. Kansainvälinen yhteisö ei saa hylätä Syyrian ihmisiä ja aluetta, jonne julmuuksien ja kriisien aallot iskevät yhä uudelleen.
Kuolonuhrien määrä voi olla jo reilusti yli 150,000 henkeä. Vankilat ja väliaikaiset pidätystilat ovat pullollaan miehiä, naisia ja jopa lapsia. Summittaiset teloitukset ja sanoinkuvaamaton kidutus ovat arkipäivää, minkä lisäksi ihmisiä kuolee nälkään ja tartuntatauteihin. Kokonaiset kaupunkialueet sekä osa ihmiskunnan suuresta arkkitehtuurisesta perinnöstä sekä kulttuuriperinnöstä ovat raunioina. Syyriasta on tulossa epäonnistunut valtio.
YK on yrittänyt puuttua konfliktiin, jonka juuret ovat syvällä ja jonka vaikutukset ovat tuhoisia. Toimittamamme humanitaarinen apu ja muut toimet pelastavat ihmishenkiä ja vähentävät kärsimystä. Mutta perustavanlaatuinen päämäärämme – konfliktin lopettaminen – on edelleen saavuttamatta. Rauhan jo valmiiksi synkät näkymät ovat pimentyneet entisestään Irakin väkivaltaisten purkauksien ja uskontokuntien välisten jännitteiden myötä. Yhteenkuuluvuuden ja eheyden tunne kahdessa suuressa maassa, yhden sijasta, on vaarassa.
Seuraavat kuusi kohtaa tarjoavat periaatteellisen ja integroidun tien eteenpäin.
Ensimmäiseksi, väkivalta on lopetettava. Ulkovallat toimivat vastuuttomasti antaessaan jatkuvaa sotilaallista tukea Syyrian konfliktien eri osapuolille, jotka syyllistyvät julmuuksiin ja rikkovat räikeästi ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita. Olen kehottanut turvallisuusneuvostoa asettamaan asevientikiellon. Osapuolten on kohdattava toisensa neuvottelupöydän ääressä. Kuinka monen ihmisen on kuoltava ennen kuin he pääsevät sinne?
Toiseksi, ihmisiä on suojeltava. YK jatkaa työtään valtavan humanitaarisen avustustyön hallinnoinnissa. Mutta hallitus asettaa kohtuuttomia pääsyrajoituksia; se on poistanut lääkintätarvikkeita avustussaattueilta ja tarkoituksella näännyttänyt sekä rankaissut kollektiivisesti yhteisöjä, joiden se tulkitsee olevan myötämielisiä oppositiolle. Jotkut kapinallisryhmät ovat toimineet samalla tavalla. Tämän ohella kansainvälinen yhteisö on toimittanut vain hädin tuskin kolmasosan siitä rahoituksesta, jota avustustoimintaan tarvittaisiin. Vetoan edelleenkin sen puolesta, että piiritys päättyisi ja humanitaarinen apu pääsisi maan sisäisten eturintamien sekä kansainvälisten rajojen lävitse esteettömästi.
Kolmanneksi, maassa tulisi käynnistää vakava poliittinen prosessi. Sotivat osapuolet ovat systemaattisesti estäneet kahden maailman johtavan diplomaatin, Kofi Annanin ja Lakhdar Brahimin, sinnikkäät aloitteet. Aiemmin tässä kuussa järjestetty presidentinvaalit olivat myös uusi takaisku, sillä ne eivät onnistuneet täyttämään edes uskottavan äänestyksen vähimmäisvaatimuksia. Tulen pian nimittämään uuden erityislähettilään, jonka tehtävänä on tavoitella poliittisista ratkaisua Syyriassa sekä avustaa maan siirtymistä uuteen aikakauteen. Alueen muilla valtioilla on erityinen vastuu auttaa lopettamaan tämä sota. Olen tyytyväinen viimeaikaisiin yhteyksiin Iranin ja Saudi-Arabian välillä ja toivon, että maat rakentavat luottamusta sekä muuttavat tuhoisan kulun suuntaa Syyriassa, Irakissa, Libanonissa sekä muissa maissa. Syyrian kansalaisyhteiskunnan ryhmittymät pyrkivät rohkeasti säilyttämään yhteiskunnan olemassa olevia rakenteita ja pitävät avoinna kanavia solidaarisuudelle sekä vuorovaikutukselle.
Neljänneksi, on varmistettava, että vakavia rikoksia suorittaneet joutuvat vastuuseen teoistaan. Viime kuussa päätöslauselma, jonka tarkoituksena oli siirtää konfliktin käsittely kansainväliselle rikostuomioistuimelle (ICC), ei mennyt läpi turvallisuusneuvostossa. Pyydänkin niitä jäsenvaltioita, jotka sanovat ei ICC:lle, mutta ilmaisevat siitä huolimatta tukevansa vastuuvelvollisuutta Syyriassa, esittämään uskottavia vaihtoehtoja. Syyrian ihmisillä on oikeus oikeudenmukaisuuteen sekä siihen, että syylliset asetetaan vastuuseen teoistaan.
Viidenneksi, kemiallisten aseiden tuhoaminen Syyriassa on saatettava loppuun. YK sekä Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) ovat työskennelleet yhdessä tuhotakseen tai poistaakseen maasta kaiken ilmoitetun materiaalin, jota oli alun perin valtavasti. Monet jäsenvaltiot ovat tarjonneet kriittisiä resursseja ja tukea tälle haastavalle tehtävälle, joka toteutettiin aktiivisella sota-alueella, ja joka tullaan saattamaan loppuun useilla eri ongelmajätteen käsittelylaitoksilla Syyrian ulkopuolella. Vaikka suurin osa Syyriassa tapahtuneista tapoista suoritetaan tavanomaisilla aseilla, on ollut välttämätöntä vahvistaa maailmanlaajuista normia, joka kieltää kemiallisten aseiden tuotannon ja käytön.
Kuudenneksi konfliktissa on käsiteltävä myös alueelliset ulottuvuudet, ääriuhat mukaan lukien. Molempien osapuolten joukoissa toimii ulkomaalaisia taistelijoita, mikä lisää entisestään väkivaltaa ja lisää lahkojen välistä vihaa. Vaikka meidän ei tulisi sokeasti hyväksyä Syyrian hallituksen yritystä leimata kaikki opposition jäsenet terroristeiksi, meidän ei pitäisi olla myöskään sokeita todelliselle terrorismin uhalle Syyriassa. Maailman on yhteisvoimin pyrittävä katkaisemaan kaikki rahallinen sekä muunlainen tuki Al-Nusran rintamalle sekä Irakin ja Levantin islamilaiselle valtiolle. ISIS on uhka kaikille Irakin yhteisöille; on elintärkeää, että alueen johtajat – poliittiset sekä uskonnolliset – vaativat malttia sekä hyökkäyksien ja koston kierteen välttämistä.
Tällä hetkellä Syyrian sodan päättymisen suurimpana esteenä on ajatus siitä, että sota voidaan voittaa sotilaallisesti. En hyväksy tämän hetkistä mielikuvaa siitä, että Syyrian hallitus olisi ”voitolla”. Ilmapommien tiputtaminen siviilien tiheästi asuttamille alueille ei ole voitto. Piiritettyjen yhteisöjen näännyttäminen antautumiseen saakka ei myöskään ole voitto. Vaikka toinen osapuoli olisikin vallassa lyhyellä aikavälillä, maksuna siitä ovat kylvetyt siemenet tulevaisuuden konflikteille.
Vaaralliset lahkojen väliset jännitteet, valtavat pakolaisvirrat, päivittäiset julmuudet ja leviävä epävakaus tekevät Syyrian sisällissodasta maailmanlaajuisen uhan. Kaikki arvot, joiden takana seisomme ja kaikki syyt, joiden johdosta YK on olemassa, ovat vaakalaudalla tuhon vallitessa Syyriassa. On jo korkea aika sille, että kansainvälinen yhteisö, ja erityisesti turvallisuusneuvosto, ryhtyvät toimiin.
Kirjoitus julkaistiin lyhennettynä Helsingin Sanomien mielipideosastolla tänään. Tekstin pääset lukemaan täältä.