Lauantaina 9.heinäkuuta Etelä-Sudanin tasavalta liittyy kansojen yhteisöön. Ulkomaisia arvovieraita kokoontuu pääkaupunkiin Jubaan seuraamaan, kun uusi maa nostaa lippunsa salkoon ja nimittää ensimmäisen presidenttinsä Salva Kiir Mayarditin.
Päivä tulee olemaan merkityksellinen ja tunteellinen kahdeksalle miljoonalle Etelä-Sudanin kansalaiselle. He äänestivät tammikuussa historiallisessa kansanäänestyksessä ja päättivät erota tuolloin Sudanista. Rauhallinen eroprosessi on kunniaksi sekä Sudanin että Etelä-Sudanin johdolle. Itsenäisyyden hinta on ollut kova, suuri määrä ihmisiä on menehtynyt ja joutunut muuttamaan pois kotiseuduiltaan 21 vuotta kestäneen sisällissodan aikana. Sota päättyi vasta vuonna 2005. Kun Etelä-Sudaniin kokoontuneet ulkomaiset presidentit ja pääministerit palaavat Jubasta kotimaihinsa, haasteet, jotka jäävät Etelä-Sudanin kohdattavaksi, ovat vaativia.
Etelä-Sudan tulee syntyessään olemaan lähes pohjalukemissa kaikilla tunnetuilla inhimillisen kehityksen mittareilla mitattuna. Tilastot tekevät nöyräksi. Maalla on maailman korkein äitiyskuolleisuusluku. Naisten keskuudessa lukutaidottomuuden arvioidaan olevan kahdeksankymmenen prosentin luokkaa. Yli puolet kansasta joutuu ruokkimaan, vaatettamaan ja hankkimaan suojan itselleen alle dollarilla päivässä. Vakavat ongelmat kuten köyhyys, turvattomuus ja infrastruktuurin puute ovat asioita, joihin uuden kokemattoman hallituksen täytyy tarttua.
Huomasin vuonna 2007 näiden haasteiden laajuuden vieraillessani Etelä-Sudanissa, joka on 620 000 neliökilometrin suuruinen alue, jossa on alle 100 kilometriä päällystettyä tietä. Laajemmassa kontekstissa lisääntyneen väkivallan riski, siviiliväestöön kohdistuvat vahingonteot ja inhimillinen kärsimys ovat hyvin todellisia.
Etelä-Sudanissa on myös paljon potentiaalia. Maalla on huomattavat öljyvarat, suuret määrät peltomaata ja Niili virtaa maan keskellä. Etelä-Sudan voi kasvaa kukoistavaksi, itseään ylläpitäväksi kansaksi, joka kykenee tarjoamaan turvallisuutta, palveluita ja työtä kansalleen.
Etelä-Sudan ei pysty yksin vastaamaan näihin haasteisiin eikä hyödyntämään potentiaaliaan. Etelä-Sudan tulee tarvitsemaan kumppanuutta ja täyttä ja jatkuvaa sitoutumista kansainväliseltä yhteisöltä, erityisesti Etelä-Sudanin naapurimailta.
Etelä-Sudanin uusien johtajien täytyy heti alussa ottaa yhteys kollegoihinsa Khartoumissa. On tärkeää pitää vahvat ja rauhalliset suhteet Sudaniin. Molemmissa maissa sopimus yhteisestä rajasta on prioriteetti, kuten myös kestävät suhteet, jotta voidaan varmistaa molempien hyötyminen alueen öljyvaroista, rajan yliset järjestelyt, joilla voidaan jatkaa maiden vahvoja kulttuurisia, taloudellisia ja historiallisia siteitä. Viimeaikaiset levottomuudet Eteläisessä Kordofanissa ja Abyein alueella ovat kiristäneet Etelän ja Pohjoisen välisiä suhteita ja lisännyt poliittista retoriikkaa. Nyt on, sekä Sudanilla, että Etelä-Sudanilla, aika ajatella maiden yhteistyön pitkän aikavälin hyötyjä, eikä vain toisen kustannuksella saatuja poliittisia etuja.
Etelä-Sudanin täytyy lähestyä myös muita naapureitaan. Kautta maailman ja erityisesti Afrikassa ollaan menossa kohti alueellista kumppanuutta. Etelä-Sudan tulee vahvistumaan olemalla aktiivisesti mukana Itä-Afrikan alueellisissa järjestöissä ja kehittämällä kauppaa ja poliittisia siteitä koko maanosan kanssa.
Etelä-Sudanin täytyy myös lähestyä omaa kansaansa. Sen täytyy löytää monimuotoisuuden vahvuus ja rakentaa instituutioita, jotka edustavat maan laajaa etnistä ja maantieteellistä kirjoa. Minkä tahansa modernin, demokraattisen valtion täytyy taata ilmaisunvapaus, täydet poliittisen oikeudet ja laitoksia, jotka tarjoavat palveluita maaseudun asukkaille kuin myös konfliktin vahingoittamille alueille.
Kansainvälinen yhteisö tunnustaa yhä enenevissä määrin hallitusten velvollisuudet kansalaisilleen, mukaan lukien poliittisen tilan ja demokraattisten oikeuksien puolustamisen. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansannousut ovat osoittaneet mitä voi seurata, jos hallitukset eivät huomioi kansalaistensa tarpeita.
Yhdistyneet kansakunnat on sitoutunut auttamaan Etelä-Sudanin hallitusta vastuunkantamisessa. Siksi olen ehdottanut uutta YK:lle uutta tehtävää Etelä-Sudanissa ja auttaa rakentamaan ne instituutiot, joita maa tarvitsee seisoakseen omillaan. Tekemällä niin, muistakaamme, että YK on vain osa laajempaa kumppanuuksien joukkoa yhdessä Sudanin, Etelä-Sudanin naapurialueiden ja erityisesti oman kansansa kanssa.
Heinäkuun 9. päivänä liityn muiden johtajien kanssa Jubassa viettävään Etelä-Sudanin syntymään. Uusi valtio ei tarvitse juhlallisuuksia vain tullakseen unohdetuksi, kunnes seuraava kriisi osuu kohdalle. Meidän tarkoituksemme on tehdä myös muuta kuin juhlia tätä virstanpylvästä. Tehtävänämme on myös korostaa kansainvälistä velvollisuutta seisoa Etelä-Sudanin kansan rinnalla, kun he yrittävät rakentaa vakaata vahvaa, ja lopulta kukoistavaa kansakuntaa.
Kirjoittaja on YK:n pääsihteeri