Ban Ki-moon: Vastuu toimia

Vuosi 2008 oli vaikea vuosi meille kaikille. Olenkin kutsunut sitä ”useiden kriisien vuodeksi”. Tämä vuosi näyttää olevan yhä haastavampi.

Haasteet, jotka odottavat meitä tänä vuonna – ilmastonmuutoksesta taloudelliseen kriisiin –, testaavat sitoumuksia ja hyviä aikomuksia enemmän kuin koskaan.

Ihmisoikeuksien alueella puhumme suojeluvastuusta. Laajemmassa kansainvälisessä kontekstissa meidän tulisi puhua vastuusta toimia. Kun tarkastelen vuotta 2008, voin rehellisesti sanoa, että suorituksemme on ollut ristiriitainen.

Olen tyytyväinen esimerkiksi siihen, miten maailma on yhdistänyt voimansa taloudellisen kriisin haastaessa meidät. Pelkään kuitenkin, että tämä on vasta alkua. Talouskriisi tulee haastamaan maailmanlaajuisen solidaarisuuden, joka on tärkeää missä tahansa ongelmanratkaisussa.

Olen ilahtunut tavasta, jolla reagoimme eri luonnonkatastrofeihin esimerkiksi Myanmarissa ja Haitissa. Olen silti pettynyt Myanmarin hallituksen haluttomuuteen toteuttaa lupauksensa demokraattisesta dialogista ja poliittisten vankien vapauttamisesta.

YK-joukot ovat toimineet Kongon demokraattisessa tasavallassa rohkeasti vaikeissa olosuhteissa. Siitä huolimatta emme ole pystyneet suojelemaan viattomia ihmisiä väkivallalta. Suoritustamme ihmisoikeuksien parissa testataan – monessa paikassa, monella tavalla. Meidän täytyy kuitenkin jatkaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sanoman toteuttamista.

Uskon, että selvisimme hyvin yhdestä vuoden vakavimmasta asiasta: ruokakriisi ei enää dominoi otsikoita, mutta se ei ole hävinnyt minnekään. YK-järjestelmä on ratkonut ongelmaa eri tavoilla: ravinnon, maataloustuotannon, kaupan ja sosiaalisen suojelun näkökulmista. Olemme parhaillaan muuttamassa vanhoja maatalouden ja terveydenhuollon toimintatapoja, jotka ovat vuosituhattavoitteiden puolesta tehtävän työn peruspilareita. Lisäksi suojelemme niitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen, köyhyyden ja talouskriisin vaikutuksille.

Kaikkein suurin haasteistamme on ilmastonmuutos. Viime joulukuussa osallistuin Puolan Poznanissa ilmastokokoukseen yhdessä maailman johtajien kanssa. Tiedostimme, ettei ilmasto voi odottaa globaalin talouskriisin ratkeamista. Useimmat hyväksyivät tarpeen sille, mitä kutsun ”Green New Dealiksi”. Ympäristöystävällisiin teknologioihin investoinnin tulisi olla osa kaikkea globaalin talouden toimintaa.

Kaikki olivat yhtä mieltä myös siitä, ettemme voi enää tuhlata aikaa. Meillä on vain 12 kuukautta ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta. Vuoden 2009 loppuun mennessä meidän tulee laatia uusi ilmastosopimus, joka on tasapainoinen, kattava ja jonka kaikki valtiot voivat hyväksyä.

Menestyminen vaatii erinomaista johtajuutta. Jatkan itse työtä ilmaston puolesta ja poliittisen tahdon ylläpitämistä. Suunnitelmissani on järjestää ilmastonmuutoskokous YK:n 64. yleiskokouksen alkuun. Maailman johtajien tulee kuitenkin tavata ennen sitä, mikäli haluamme saavuttaa uuden sopimuksen. Yhteistyöllä voimme täyttää vastuumme maapallolle ja sen ihmisille – vastuumme toimia.

Meidän tulisi nähdä vuoden 2009 haasteet mahdollisuuksina kansainväliseen yhteistyöhön. Olemme siirtymässä uuteen monenväliseen aikakauteen.

Meidän on tehtävä loppu Gazan ja Etelä-Israelin väkivaltaisuuksille. Siviilien kärsiminen on hälyttävää. Tulitauko on saavutettava välittömästi. Alueellisten ja kansainvälisten kumppaneiden on hyödynnettävä vaikutusvaltaansa, jotta keskusteluyhteys syntyy, ja osapuolet voivat jatkaa neuvotteluja, jotka näyttivät edistyvän aiemmin viime vuonna. Israelilaisten ja palestiinalaisten on jatkettava kohti rauhaa.

Irakissa turvallisuustilanne on parantunut huomattavasti. Alueelliset vaalit on aikataulutettu tammikuulle. Kehotan Irakin johtajia työskentelemään yhdessä sovinnon hengessä, sillä he ovat vastuussa kansallisista asioistaan. Kaikki tämä vaatii vahvaa YK:n tukea, ja me tulemme antamaan sitä.

Zimbabwen humanitaarinen tilanne muuttuu päivä päivältä huolestuttavammaksi. Valtio on taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen kaatumisen partaalla. Kerroin tämän myös presidentti Robert Mugabelle vastikään Dohan kokouksessa. Hän lupasi lähettilääni tulla Zimbabween auttamaan poliittisen ratkaisun neuvottelemisessa. Nyt meille kerrotaan, ettei ajoitus ole oikea. Ellei tämä ole oikea aika, mikä sitten?

Somaliassa anarkian vaara on selkeä. On siis syytä toimia. Ehdotin viime viikolla turvallisuusneuvostolle sarjan toimia, jotka auttavat Djiboutin rauhanprosessia. Prosessi painii merirosvouksen ja humanitaarisen avun parissa, vahvistaa nykyisen Afrikan unionin toimia Somaliassa sekä valmistaa aluetta mahdolliselle YK:n rauhanturvaoperaatiolle.

Olen erittäin huolestunut Afganistanin huononevasta humanitaarisesta ja turvallisuustilanteesta. Tarvitsemme poliittista virtaa ja selkeän suunnanmuutoksen. Olemme tehneet lukuisia lupauksia tämän tuhotun maan ihmisille. On meidän vastuullamme pitää ne lupaukset.

Odotukset YK:ta kohtaan kasvavat. Aikamme haasteet ovat yhä enenevissä määrin yhteistyötä vaativia. Ne edellyttävät sitoutuneisuutta ja sitä, että kaikki maat työskentelevät yhdessä – rikkaat ja köyhät, pohjoisen ja etelän sekä kehittyneet ja kehittyvät.

Viime vuoden aikana pidin yli 700 kahdenvälistä tapaamista, jotka sisälsivät noin 350 tapaamista presidenttien, pääministerien ja ulkoministerien kanssa. Vietin 103 päivää matkustaen, vierailin 35 maassa ja lensin yli 400 000 kilometriä.

Numerot eivät aina vastaa tuloksia, mutta ne mittaavat ponnistuksiamme. Maailma ei odota meiltä yhtään vähempää. On meidän vastuumme toimia.

Kirjoittaja on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri