Kuvittele, että olet samassa huoneessa kansainvälisten investoijien ja yritysjohtajien kanssa, ja sinulla on mahdollisuus kertoa heille periaatteessa hyödyntämättömästä investointipotentiaalista.
Kerrot, että on olemassa melkein 50 maata, jotka ovat kasvaneet 6 tai 7 prosentin vuosivauhtia suurimman osan vuosikymmenestä, ja jotka jopa taloudellisen kriisin keskellä vuonna 2009 onnistuivat kasvamaan yli 4 prosentilla. Useimmilla näistä maista on paljon luonnonresursseja, jotka ovat kallisarvoisia tänään, kuten öljyä, metalleja, mineraaleja, viljaa tai potentiaalista viljelysmaata. Useimmat hallitukset toteuttavat investointiystävällisiä uudistuksia, ja maiden työvoima on nuorta ja luovaa.
Silti tie on yhä avoinna uudelle kaupankäynnille. Vain noin prosentti maailman investoinneista suuntautuu näihin ”uuden aallon” talouksiin. Maiden yhdistetty väkiluku on melkein 900 miljoonaa. Kulutustuotteiden markkinointi ei ole vielä saavuttanut maiden väestöä suuressa mittakaavassa, niin kuin ne ovat nopeasti kasvavien kehitysmaiden väestön.
Kasvupotentiaali on valtava.
Kuvittele toisaalta, että puhut lahjoittajille ja filantrooppisille järjestöille. Sinun on kerrottava heille maailman taloudellisesti haavoittuvimmista maista, missä tulot henkeä kohti ovat noin 500 dollaria – ei viikossa, ei kuukaudessa vaan vuodessa. Puolet väestöstä elää alle dollarilla päivässä. Nälkä, lukutaidottomuus ja tarttuvat taudit ovat laajalle levinneitä, ja virkaa pitävät eivät tiedä miten toimia luonnonkatastrofien iskiessä. Hallitukset näissä maissa, joista monet kärsivät tai ovat äskettäin kärsineet sisäisistä konflikteista, hukkuvat työn paljouteen.
Minulla on pohjimmiltaan nämä kaksi tehtävä tänä vuonna YK-konferenssissa Istanbulissa. Kuten ehkä arvasit, mainitut kaksi maaryhmää ovat itse asiassa sama ryhmä. YK-kielellä ne ovat 48 “vähiten kehittynyttä maata”, tai LDC-maita (Least Developed Countries). 33 sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; 14 Etelä-Aasiassa ja Oseaniassa; ja yksi (Haiti) läntisellä pallonpuoliskolla.
Vähiten kehittyneet maat tasapainottelevat veitsen terällä murheen ja toivon välillä. Koen, että vähiten kehittyneet maat muodostavat seuraavan suuren globalisaatioon liittyvän haasteen.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana nousevat taloudet, kuten Brasilia, Kiina, Intia ja Indonesia ovat ottaneet edistysaskelia. Äärimmäisen köyhyyden vähentämiseen tähtäävä vuosituhattavoite on jo saavutettu, aikataulua edessä. Tämän kehityksen takia viimeisillä mailla, jotka vielä ovat köyhyyden loukussa, on nyt hyvät mahdollisuudet edistyä. Mahdollisuudet ovat paremmat nyt kuin koskaan aiemmin lähihistoriassamme.
Globaali yleisö on tietoinen kansainvälisistä toimista, jotka tähtäävät köyhyyden, tautien ja lukutaidottomuuden vähentämiseen ja luonnollisten ympäristöjen suojelemiseen. Näille toimille löytyy sympatiaa. Investoijat ovat nyt innokkaita, eivätkä haluttomia, työskentelemään maailmanlaajuisella tasolla. Maailman uudet investoijat – globaalin Etelän nousevat mahdit – ovat nopeasti kehittymässä vähiten kehittyneiden maiden tärkeimmiksi kauppa- ja investointikumppaneiksi.
Vähiten kehittyneiden maiden nousu kehityksen stagnaatiosta on humanitaarinen haaste, joka on meidän kaikkien intresseissä. Kehitys on eteenpäin suuntautuva liike, joka samalla saattaa lisätä turvallisuutta vähentämällä globaaleja uhkia, jotka aiheutuvat alueellisesta epävakaudesta, ekstremistien väkivallasta, rajat ylittävästä rikollisuudesta ja tarttuvista taudeista. Virallisessa tiedonannossaan Seoulissa G20-maat ilmoittivat pyrkivänsä vahvistamaan alhaisen tulotason maiden taloudellista kapasiteettia ja kannustamaan taloudellista kasvua, josta kaikki hyötyvät, jotta maailmantalous tasapainottuisi ja uusia globaaleja markkina-alueita avautuisi.
Korkean tason paneeli, jota johtavat Malin entinen presidentti Alpha Konare ja Maailmanpankin entinen johtaja James Wolfensohn, julkaisi äskettäin raportin, joka nostaa esille kaksiraiteisen maailman vaaran. Kaksiraiteinen maailman jakaantuu edistyviin kehittyviin maihin ja kompuroiviin köyhiin maihin, joiden yhteenlaskettu väkiluku on yli miljardin vuonna 2020 – jos epäonnistumme.
Ponnistus vaatii kumppanuutta ja harmonista yhteistyötä kahdella eri rintamalla. Toisaalta tarvitsemme ihmisten tarpeita huomioivaa apua, jotta, toisaalta, kansainvälisillä ja kansallisilla investoinneilla on hyvä alusta, jolta kasvaa. Uskon, että kestävä taloudellinen kehitys on varmin tapa nostaa inhimillisen kehityksen indikaattoreita. Apu itsessään ei saa tätä aikaiseksi.
Työmme onnistuminen riippuu myös siitä, miten vähiten kehittyneiden maiden johtajat jatkavat uudistusten tekemistä. Näihin kuuluu integroitu kansallinen kehityssuunnitelma, joka ottaa huomioon maaseudun ja kaupungin eri sektorit, sosiaaliset tarpeet, taloudellisen kapasiteetin, ulkoa tulevat panokset ja sisäisen kasvun.
Hallitustenväliset neuvottelut toimintasuunnitelmasta vähiten kehittyneille maille jatkuvat ensi kuussa YK:ssa. Suunnitelma korvaa kymmenen vuotta sitten Brysselissä hyväksytyn toimintasuunnitelman. Vuonna 2011 seisomme uuden vuosikymmenen kynnyksellä. Maailman vähiten kehittyneiden maiden on aika saada mahdollisuus uuteen alkuun.
Cheick Sidi Diarra on YK:n alipääsihteeri ja vähiten kehittyneiden maiden, ilman meriyhteyttä olevien kehitysmaiden ja pienten saarivaltioiden korkea edustaja.