8.7.2014 – Tuhannet ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden sotilaiden hautakivet peittävät vehreää maaseutua, joka ympäröi Ypresin kaupunkia Lounais-Belgiassa.
Kuuluisan Passchendaelen taistelun viimeisenä päivänä Kanadalaisen armeijan 27.bataljoonan sotilas tapettiin – hän oli yksi niistä 850,000 liittoutuneesta tai saksalaisesta sotilaista, jotka menettivät henkensä nelivuotisen valtataistelun aikana Ypresissä, Belgiassa.
Sotilaan hautakiveä lukiessa käy kuitenkin ilmi, ettei sotilas ollut syntynyt Montrealissa, Vancouverissa tai missään muussakaan Kanadan kaupungissa. Sen sijaan hän oli kotoisin Pálsselin pieneltä maatilalta, joka sijaitsee Salmon Valleyssä, Länsi- Islannissa.
Monia Pohjoismaalaisia nimiä voidaan löytää Brittiläisen Imperiumin tuhansien sotilaiden joukosta Meninin muistoportilta Ypresistä. Kanadalainen sotilas Sigurbjörn Johannesson oli yksi niistä tuhansista pohjoismaalaista alkuperää olevista kanadalaisista ja amerikkalaisista, jotka liittyivät – pääosin vapaaehtoisesti – näiden kahden pohjoisamerikkalaisen maan armeijoihin. Yhteensä 144 islantilaista alkuperää olevasta sotilasta, jotka taistelivat Kanadan ja Yhdysvaltojen armeijoissa, kuoli sodan aikana.
Kaksisataa vuotta jatkunutta rauhaa Pohjoismaiden välillä juhlistetaan vuonna 2014 näkyvästi. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan valtavia vaikutuksia ei tule kuitenkaan jättää Pohjoismaiden historiassa huomiotta. Vaikka monet sotilaat eivät taistelleet omien maiden liput rinnoissaan, monet tuhannet pohjoismaalaista alkuperää olevat ihmiset menehtyivät välittömästi tai välillisesti ensimmäisen maailmansodan aikana.
Pohjoismaalaisia sotilaita ei ollut vain liittoutuneiden puolella; 30,000 etnisesti tanskalaista alkuperää olevaa sotilasta Pohjois- Schleswigistä joutuivat taistelemaan osana Saksan armeijaa – ja yhteensä 5,000 heistä menetti henkensä. Lisäksi 275 tanskalaista kauppa-alusta upposi ja 700 tanskalaista merimiestä kuoli sodan aikana.
Norja oli puolueeton, mutta ympärysvallat käyttivät Norjan kauppalaivastoa hyväkseen siinä määrin, että Norja leimattiin ”puolueettomaksi liittoutuneeksi”. Saksalaiset sotilassukellusveneet upottivat puolet Norjan laivastosta ja 2,000 merimiestä kuoli.
Norjalaiset taistelivat ansiokkaasti Ranskan muukalaislegioonassa ja ruotsalainen kapteeni Angman taisteli Osmanien valtakunnan voimissa Persiassa, ja joutui kidutettavaksi pudottuaan paikallisten Venäjän liittolaisten käsiin. Ruotsissa sodan vaikutus näkyi kaikkein eniten ruokapulana.
Vaikka puolueettomat Pohjoismaat välttyivät miehityksen traumoilta ensimmäisessä maailmansodassa, vuosien 1914–1918 sodalla oli merkittäviä seurauksia Pohjoismaille.
Suomi oli vielä osa Venäjän valtakuntaa, ja vaikka suomalaisia ei enää vaadittu osaksi keisarillista armeijaa, joitakin Suomalaisia upseereita toimi siitä huolimatta armeijan palveluksessa – ja yksi heistä oli Karl Gustav Mannerheim. Vuonna 1917 Suomeen sijoitettiin yli 100,000 venäjän sotilasta estämään Saksan hyökkäämistä Venäjälle Suomen kautta.
Venäjän vallankumous muutti tapahtumien suuntaa ja joulukuussa 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi maaksi. Itsenäistymistä seurasi verinen sisällissota ”punaisten” ja ”valkoisten” välillä. Punaiset saivat tukea bolshevikeilta ja valkoiset Helsingin huhtikuussa 1918 miehittäneiltä saksalaisilta.
Suomen itsenäisyys sinetöitiin Versaillesin rauhankonferenssissa vuonna 1919. Ruotsi pysyi puolueettomana, mutta kärsi vakavasta ruokapulasta Brittien saarron takia.
Ympärysvaltojen voiton yhteydessä Tanska otti itselleen Pohjois- Schleswigin. Uusien sopimusneuvotteluiden myötä Tanska myös hyväksyi Islannin ”itsenäistymisen” osana Tanskan kuningaskuntaa vuonna 1918.
Pohjoismaiden puolueettomuus pelasti monien sotilaiden henkiä ensimmäisen maailmansodan aikana. Sota kuitenkin edesauttoi puhkaisemaan Espanjantauti-epidemian, joka ei kysynyt kansalaisuutta ja tappoi enemmän ihmisiä kuin aseet Pohjoismaissa sekä muualla maailmassa – siihen kuoli yhteensä 3-6 % koko maailman väestöstä.