YK:n yleiskokouksen 20.9.1993 julistamaa kansainvälistä perheiden päivää vietetään joka vuosi 15. toukokuuta. Perheiden päivän viettäminen vuosittain on osoitus siitä, että kansainvälinen yhteisö pitää eri puolilla maailmaa olevien perheiden tilannetta tärkeänä. Päivän viettäminen voi mobilisoida ihmiset ympäri maailmaa toimimaan perheiden puolesta ja käyttämään hyväkseen mahdollisuutta osoittaa tukevansa eri yhteiskunnille ominaisten perhekysymysten ratkaisemista. Vuonna 2005 kansainvälisen perheiden päivän teemana on HIV/AIDS ja perheen hyvinvointi.
HIV/AIDS on sairaus, joka vaikuttaa perheiden elämään syvästi. Kun perheenjäsen – etenkin vanhempi – sairastuu tai kuolee tai kun hänen kuntonsa heikkenee, koko perhe kärsii. HIV/AIDS on vaikuttanut suuresti perheiden rakenteeseen ja tehtävään sekä lisännyt kohtuuttomasti köyhyydessä ja kehitysmaissa elävien perheiden haavoittuvuutta. Valtaosa tartunnan saaneista elää kehitysmaissa.
Sairauden vaikutus perheisiin on ollut järkyttävä. Eri puolilla maailmaa avioero ei ole yleisin syy yksinhuoltajuuteen tai uusioperheiden perustamiseen, vaan vanhemman kuolema ja maailmanlaajuisen HIV/AIDS-epidemian aiheuttama orpous. On syntynyt uusia perhemuotoja, kuten sukupolven yli hyppäävät perheet, joissa vanhempien sukupolvi on menehtynyt AIDS:iin tai siihen liittyviin sairauksiin, jolloin perheet koostuvat isovanhemmista ja orvoiksi jääneistä lastenlapsista. On myös perheitä, joissa isovanhemmat eivät voi pitää huolta lapsista ja lapsi joutuu olemaan perheen pää. Nk. orpojen sukupolvi on erityisen haavoittuvainen ja tarvitsee kipeästi erityishuomiota.
UNICEF:in Maailman lasten tila 2005 –raportin mukaan vuoteen 2003 mennessä 15 miljoonaa alaikäistä lasta oli jäänyt orvoksi HIV/AIDS:in takia, ja heistä kahdeksan kymmenestä asui Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Sen lisäksi miljoonat lapset asuvat sairaiden tai kuolevien perheenjäsenten kanssa. Epidemia vaikuttaa kaikin tavoin lapsen elämään: lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin, fyysiseen turvallisuuteen, henkiseen kehitykseen sekä yleiseen terveyteen.
Epidemian vaikutus on erityisen kova naisiin – vaimoihin, äiteihin, tyttäriin, isoäiteihin -, sillä sairastuneista huolehtiminen jää useimmiten heidän harteilleen. Poikia useammin tytöt lopettavat koulunkäynnin huolehtiakseen sairaista vanhemmista tai nuoremmista sisaruksista. Vanhemmat naiset huolehtivat usein sairaistuneista aikuisista lapsistaan. Aikuisen lapsen kuoltua isoäiti toimii vanhempana orvoille lapsille, ja hänen vastuullaan on tulojen ja ruuan hankkiminen. Orvoista ja sairaista lapsista huolehtivat iäkkäät naiset saattavat joutua sosiaalisesti eristetyiksi, koska AIDS:iin liittyy häpeää, ja se aiheuttaa syrjintää. Kun nainen saa HIV-tartunnan perhe ei välttämättä saa rahallista apua. Naiset usein hylätään, ja heidän omaisuutensa saatetaan takavarikoida aviomiehen kuoltua.
Perheiden yhtenäisyys ja perheverkostot ovat erittäin tärkeitä tarkasteltessa yksilöiden ja yhteisöjen kykyä sopeutua sairauteen ja sen seurauksiin.
Talous- ja sosiaaliasiain osaston Perhe-ohjelma on YK-järjestelmän perheasioiden keskus. Lisätietoa saat osoitteesta http://www.un.org/esa/socdev/family/ .