15.4.2014 – Ihmisoikeustilanne Rakhinen osavaltiossa Myanmarissa on huonontunut entisestään vuonna 2012 alkaneiden vihamielisyyksien jälkeen. Viimeisimpien YK:ta ja kansalaisjärjestöjä kohtaan tehtyjen iskujen jälkeen avustustyöntekijöitä on evakuoitu Myanmarin pääkaupungista Sittwestä. Avustustyöntekijöiden vetäytyminen tulee lisäämään islamilaisen rohingya-kansan haavoittuvaisuutta entisestään. Vähemmistöryhmä on kohdannut jo ennestään vainoa ja uskontokuntien välistä väkivaltaa.
Rakhinin osavaltiossa Myanmarissa on ollut uskontokuntien välistä väkivaltaa jo vuodesta 2012, jolloin buddhalainen rakhine-väestö kääntyi islamilaista rohingya-kansaa vastaan. Ristiriitoja on ilmennyt myös muissa osissa maata, kuten Kachin osavaltiossa ja Myanmarin kaakkoisosissa. ”Viime aikojen tapahtumat Rakhinen osavaltiossa ovat vain jatkoa pitkään jatkuneelle rohingya-yhteisön syrjinnälle ja vainolle, mitä voisi verrata rikoksiin ihmisyyttä vastaan”, sanoo YK:n ihmisoikeuslähettiläs Tomas Ojea Quintana Myanmarin ihmisoikeustilanteesta. Lisäksi maassa tapahtuneet useat luonnonkatastrofit sekä alkaneet monsuunisateet ovat tasaisesti heikentäneet humanitaarista tilannetta paikan päällä.
Avustustyöntekijät järjestävät alueen asukkaille elintärkeitä palveluita, kuten terveyspalveluita, vettä ja ruokaa. ”Avustusyöntekijöiden vetäytyminen tulee aiheuttamaan vakavia seurauksia ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen, mukaan lukien oikeuteen elää” painottaa Mr. Ojea Quintana. Noin 140 000 leireillä asuvaa ihmistä ovat riippuvaisia kansainvälisten järjestöjen avusta. Lisäksi leirien ulkopuolella uskotaan olevan eristyksissä yhteensä yli 700 000 avuntarpeessa olevaa ihmistä.
Myanmarin hallitus on sitoutunut suojelemaan YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen työntekijöitä. Ihmisoikeuslähettilään mukaan ihmisoikeuksia on todennäköisesti rikottu alueilla ja kaikkien avustustyöntekijöiden tulisi palata hengenpelastustyöhönsä mahdollisimman pian. Myös maan hallitus jatkaa edelleen monia käytäntöjä, jotka eivät vastaa kansainvälisten ihmisoikeusnormien standardeja. Esimerkiksi Myanmarin väestönlaskennassa rohingya-kansaa ei tunnisteta omaksi yhteisökseen. Tämä on syynä moniin protesteihin ja ongelmiin, jotka ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin yhteisöjen välillä. Väkivalta taas on usein kärjistynyt ihmisoikeusrikkomuksiin, mutta kukaan ei ole joutunut vastuuseen teoistaan.
”Itseidentifikaatio liittyy yksilön oikeuteen puolustaa omaa identiteettiään ja sen kieltäminen on ihmisoikeusloukkaus”, Mr. Ojea Quintana sanoo. Lukuisat YK:n erityisraportoijat vahvistavat Mr. Ojea Quintanan näkemysksen väestönlaskennasta ja tukevat vaatimuksia avustustyöntekijöiden pikaisesta paluusta. Tämä vahvistaa kansainvälisen yhteisön näkemystä siitä, että alueen nykyinen tilanne on hyvin epävakaa ja että ulkopuolista tukea tarvitaan Rohingya yhteisön turvallisuuden takaamiseksi.