Maailman malariapäivä on huhtikuun 25. päivänä ja tänä vuonna sen teemana on ”Sijoita tulevaisuuteen. Päihitä malaria”. Tavoite on suuri, mutta ei missään nimessä mahdoton.
Esimerkiksi Pohjois-Euroopassa kotoperäistä malariaa tavattiin vielä 1900-luvun puolivälissä. Sen jälkeen malaria on lähes kokonaan hävitetty mantereelta: sitä esiintyy vain satunnaisesti alueen aivan kaakkoisimmissa osissa.
Hävittämisessä on onnistuttu myös muilla maailman alueille. Joillakin alueilla tämä on tapahtunut ”automaattisesti” elinolojen ja terveydenhuollon parantuessa, muualla on käytetty esimerkiksi hyönteismyrkkyjä apuna.
Tästä huolimatta malaria on edelleen yleinen kuolinsyy. Tällä hetkellä Afrikka ja eteläinen Aasia, varsinkin Intia, ovat ainoita alueita, joissa kotoperäinen malaria on yhä valtava yhteiskunnallinen ongelma. Näillä alueilla sen seuraukset ovat dramaattiset: malaria tappaa puolesta miljoonasta miljoonaan ihmistä vuodessa, ja suurin osa uhreista on alle viisivuotiaita lapsia.
Trooppiset alueet ovat luonnollisesti suotuisampia malariahyttysille, kuin esimerkiksi Pohjoismaat, joissa ne eivät ikinä selviytyneet kosteiden ja lämpimien asumusten ulkopuolella. Tiedämme kuitenkin, että malaria voidaan hävittää myös trooppisilta alueilta. Malaria on estettävissä ja hoidettavissa, tarvitsemme vain oikeat keinot, ja ennen kaikkea, poliittisen tahdon.
Itse asiassa suuria edistysaskelia on otettu sitten vuosituhannen vaihteen. Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka sisältää tutkimusta, levittäjien kitkentää ja kehittyneempiä hoitomuotoja on arvioiden mukaan estänyt 274 miljoonaa malariatapausta ja säästänyt 1,1 miljoonaa ihmishenkeä vuosien 2001 ja 2010 välillä. Lisäksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa nyt 53 prosenttia perheistä omistaa hyönteismyrkyllä käsitellyn hyttysverkon, kun vastaava osuus oli vain 3 prosenttia vuonna 2000.
Käsiteltyjen hyttysverkkojen jakamista pidetään kustannustehokkaimpana tapana ehkäistä malaria. Käyttämällä näitä yksinkertaisia verkkoja malaria-alueilla, voidaan tautitapausten lukumäärä puolittaa. Tapausten estäminen tarkoittaa myös sitä, että yhä useampi ihminen pääsee töihin, kun ei ole sairaana tai hoitamassa sairasta, ja voi näin auttaa taloudellista toimeliaisuutta ja kehitystä. Itse asiassa on arvioitu, että malarian kustannukset ovat Afrikassa 12 miljardia yhdysvaltain dollaria vuodessa, ja että joidenkin maiden terveysmenoista 40 prosenttia menee yksin malariaan.
Ponnistukset malarian kitkemiseksi ovat olleet merkittäviä, mutta huolestuttavaa on se, että hyttysverkkojen jakelu on hidastunut viimeisen parin vuoden aikana. Vuonna 2010 jaettiin yhteensä 145 miljoonaa verkkoa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta vuonna 2012 vastaava luku oli ainoastaan 66 miljoonaa. Verkot kestävät yleensä noin kolme vuotta, joten jos jakelua ei kiihdytetä, niin verkkojen absoluuttinen määrä kääntyy pian laskuun.
Neljä viidestä malariakuolemasta tapahtuu vain 14 maassa, joten keskittymällä näihin alueisiin voidaan säästää huomattava määrä ihmishenkiä ja tehokkaasti estää malarian haittoja. Tämän päivän verkostoituneessa maailmassa yhtäkään maata ei voi jättää yksin, eikä yksikään maa voi olla välinpitämätön.
Jotkin Pohjoismaat näyttävät esimerkkiä siitä kuinka tähän maailmanlaajuiseen tehtävään voi ottaa osaa. Esimerkiksi norjalaiset tutkijat tekevät yhteistyötä etiopialaisten kollegojensa kera ja kehittävät uusia malleja malarian ennustamiseen. Etiopiassa malarian kuva muuttuu, kun ilmasto lämpenee, ja hyttyset voivat levitä uusille alueille. Lisäksi norjalainen yliopisto Norwegian University for Life Sciences johtaa hyttysverkkojen tutkimusprojektia Tansaniassa, minkä tarkoituksena on auttaa paikallisia toimijoita kasvattamaan huippuunsa verkkojen levinneisyys ja käyttö.
Tanskassa Kööpenhaminan yliopiston lääketieteellisen parasitologian keskus kokoaa yhteen akateemikkoja ympäri maailman tutkimaan malariaa ja esimerkiksi kehittämään uusia lääkkeitä ja rokotteita.
Nämä projektit ovat inspiroivia esimerkkejä siitä, että huolimatta omasta malariatilanteesta kaikkien maiden tulee osallistua malarian hävittämiseen. Vain niin voimme auttaa malariasta pahiten kärsiviä maita jättämään kärsimys ja kivut taakseen, jotta ne voivat keskittyä kehitykseen, sen sijaan, että taistelevat jatkuvasti taudin kanssa, joka voisi olla jo historiaa.