Mielipidekirjoitus, Navi Pillay, Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomissaari
10. joulukuuta, ihmisoikeuksien päivänä, juhlimme rohkeita ihmisoikeuksien puolestapuhujia. Jotkut heistä ovat tunnettuja, jotkut tuntemattomia, mutta he kaikki protestoivat syrjintää, ulkopuolelle jättämistä ja epätasa-arvoa vastaan.
Nämä ihmisoikeuksien puolustajat antavat ihmisoikeuksien yleismaailmalliselle julistukselle sisällön. Tänään on kulunut tasan 62 vuotta siitä, että julistus muistutti kansainvälistä yhteisöä ihmiskunnan kaikkien jäsenten ”luonnollisesta arvosta” ja “yhtäläisistä ja luovuttamattomista oikeuksista”. Julistus loi perustan maailmalle, jossa ei ole pelkoa, puutetta tai suvaitsemattomuutta, jossa vaikutusvaltaiset ovat vastuussa teoistaan ja jossa haavoittuvaisia suojellaan.
Jos me olemme solidaarisia ihmisoikeuksien puolestapuhujia kohtaan ja teemme syrjinnän vastaisen taistelun omaksemme, on meidän mahdollista saavuttaa tilanne, jossa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Meidän on sitouduttava tähän, sillä syrjintä on maanvaiva, josta on vaikea päästä eroon. Jotkin sen kaikkein juurtuneimmista muodoista tuottavat erityistä huolta siksi, että ne ovat niin laajalle levinneitä.
Sekä lakiin että käytäntöön perustuva syrjintä tekee naisista, jotka muodostavat puolet maailman väestöstä, toisen luokan kansalaisia ja väkivallan uhreja.
Alkuperäiskansat ovat olleet epätoivottuja vieraita omien esi-isiensä mailla aivan liian kauan. Emme ole vielä kukistaneet rasismia, sillä vähemmistöt ja muut haavoittuvat yksilöt kaikkialla maailmassa elävät yhä rasististen iskujen pelossa.
Meidän tulisi tukea vammautuneiden asiaa, sillä heitä seurataan sairaalloisella mielenkiinnolla kun polkumme kohtaavat, mutta silti heistä aivan liian usein tulee kätevän näkymättömiä kun he vaativat oikeuksiaan.
Meidän pitäisi sanoutua irti laittomien siirtotyöläisten huonosta kohtelusta. Heitä kohdellaan usein hylkiöinä niissä maissa, jotka tarvitsevat heidän työpanostaan.
Kaikkialla maailmassa ihmiset saavat kestää halveksuntaa, ihmisoikeusrikkomuksia ja väkivaltaa seksuaalisen orientoitumisensa takia.
Sekä perheet että yhteisöt näkevät yhä useammin vanhukset ”taakkoina” ja jonakin, josta voi hankkiutua eroon, sen sijaan että heidät nähtäisiin kokemuksen ja viisauden lähteenä.
Ihmisoikeuksien puolustajat vaativat, että näihin olosuhteisiin puututaan sopivilla keinoilla, jotka antavat uhreille uusia mahdollisuuksia, sekä lain edessä että käytännössä, kannustavat heitä osallistumaan ja tukevat kansan valistusta.
Useat maat, joilla on pitkä syrjinnän ja ulkopuolelle jättämisen historia tiettyjen ryhmien kohdalla, ovat joko jo uusineet tai tulevat uusimaan lakisäädöksiä, jotta ne heijastelisivat yleismaailmallisia tasa-arvon periaatteita ja kansainväliseen lakiin perustuvia arvoja paremmin. Oma maani, Etelä-Afrikka, on juuri tehnyt tämän.
Olemme tämän kehityksen ja tietoisuuden laiminlyönnin ihmisiin kohdistuvista seurauksista velkaa ihmisoikeuksien puolestapuhujille, jotka taistelevat rikkoakseen syrjinnän, epäoikeudenmukaisuuden ja epätoivon noidankehät. Heidän hellittämättömän sitoutumisensa ja heidän rohkeutensa, viisautensa ja uhrauksiensa ansiosta tiedämme, että on mahdollista luoda samanlaiset mahdollisuudet ja arvokkaan elämän olosuhteet kaikille. Puolustajat ovat ikuisesti muuttaneet tapamme nähdä itsemme ja toisemme, usein suuren henkilökohtaisen riskin hinnalla.
Läpi aikojen, ihmisoikeudet ja niiden puolustajat ovat pysyneet vahvoina. Ne saavat uusia kannustajia joka päivä, kun diktatuureja kaatuu ja ideologiat haalistuvat. Mutta meidän on oltava tarkkaavaisia ja reagoitava hyökkäyksiin ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksia ja vapauksia kohtaan.
Joissain maissa huolestuttavia uusia trendejä on noussut esille. Ne rajoittavat ja heikentävät puolustajien työtä hienovaraisella tavalla. Viittaan erityisesti ihmisoikeuksia rajoittavaan lainsäädäntöön ja säännöksiin, jotka rajoittavat ihmisoikeuksien puolustajien ja organisaatioiden tilaa, taloudellista itsenäisyyttä ja toimintamahdollisuuksia. Suuri osa tästä lainsäädännöstä ei ole yhteensovitettavissa ihmisoikeusstandardien ja kansainvälisten normien kanssa.
Muualla pitkäaikaiset ja avoimesti sortavat lait tekevät ihmisoikeuksien puolustamisesta erittäin riskialtista työtä. Lukemattomat ihmisoikeuksien puolestapuhujat joutuvat häirinnän tai kidutuksen kohteeksi, tai heidät tapetaan tai pakotetaan maanpakoon. Monet riutuvat vankiloissa. Olen vaatinut ja tulen jatkossakin vaatimaan, että kaikki mielipidevangit vapautetaan. Olen vaatinut ja tulen jatkossakin vaatimaan, että ihmisoikeuksia ja ihmisoikeuksien puolustajien työtä kunnioitetaan kaikkialla maailmassa.
Aung San Suu Kyi, joka vapautettiin seitsemän vuoden kotiarestista viime kuussa, huomautti vapautuksen yhteydessä terävästi: “Jos kansani ei ole vapaa, miten minä voin sanoa, että olen vapaa? Joko olemme kaikki vapaita yhdessä tai emme ole vapaita yhdessä.” Nämä sanat edustavat ihmisoikeusliikkeen ja sen esitaistelijoiden uskoa kaikkialla. He tietävät, että vapaus on toteutettavissa sinnikkyyden ja mielipidevaikuttamisen avulla.
Meidän tulisi arvostaa ihmisoikeuksien puolustajien työtä ja suojella heitä. Viestimme tulisi olla selvä: kukaan ei ole toisen luokan ihminen, ja ketään ei tulisi rankaista siitä, että hän sanoo näin.