Grönlannissa asuu vain noin 60 000 ihmistä – väestömäärältään se on samankokoinen kuin Tanskan Gladsaxe, Ruotsin Järfälla, Englannin Torquay tai Ranskan St Nazaire. Väestönsä puolesta Grönlanti voidaan siis laskea kääpiökokoiseksi, mutta saaren maantieteellinen koko on jättiläisluokkaa: 2,2 miljoonan neliökilometrin pinta-ala on lähes nelinkertainen Länsi-Euroopan suurimpaan maahan Ranskaan verrattuna.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa Grönlantia kohtaavista haasteista: grönlantilaiset ja paikallinen media joutuvat kestämään epäsuotuisia ilmasto-olosuhteita sekä maantieteellisiä haasteita kuten jäätiköitä, jäätä, vuoria ja infrastruktuurin puutetta.
Grönlannin mediakenttä on tästä huolimatta aktiivinen. Maassa on sekä julkista että yksityistä televisio- ja radiotoimintaa, kaksi sanomalehteä ja lähes koko väestön kattava internetverkko.
Grönlannin kieli pohjautuu saaren länsirannikolla käytettävään kalaallisut-murteeseen ja se on läheistä sukua Kanadan inuiittien kielelle. Grönlanti on ollut vuodesta 2009 saaren ainoa virallinen kieli.
”Omalla kielellämme tuotettu media on elintärkeä yhteydenpitoväline kansalaisten välillä sekä työkalu kulttuurimme säilyttämiseen,” grönlantilaisten journalistien yhdistyksen puheenjohtaja Mariia Simonsen toteaa. ”Vanhan grönlantilaisen sanonnan mukaan kansa ilman kieltä on kuin kajakki ilman nahkaa. Ilman nahkapäällistä kajakki ei kellu eikä sillä siis ole käyttötarkoitusta.”
Grönlannin julkinen media koostuu yleisradioyhtiö KNR:stä (Kalaallit Nunaata Radioa), mutta pääkaupunki Nuukissa toimii myös yksityinen kaapelitelevisioyhtiö.
Grönlannin pääasialliset painetun median lähteet ovat kaksi sanomalehteä: Sermitsiak ja Atuagagdliutit/Grönlandsposten, jotka molemmat ilmestyvät viikoittain.
Mariia Simonsen huomauttaa, ettei 50 000 ihmisen puhuman kielen selviytyminen nykymaailmassa ole itsestään selvää. Hän myös korostaa median roolia kielen selviytymistaistelussa.
”Kieli kehittyy, kun sitä käytetään. Media ja myös sosiaalinen media ovat suuressa roolissa kielen selviytymisen, kehityksen ja muutoksen kannalta.”
12 % Grönlannin väestöstä puhuu äidinkielenään tanskaa ja lähes koko väestö puhuu sitä toisena kielenään.
”Asumme kaksikielisessä maassa ja myös englannin kieli on vahvasti esillä; kielemme saa vaikutteita sekä tanskasta että englannista. Median kannalta vaarana on, että grönlannista on tulossa yhä enemmän käännetty kieli. Monien artikkeleiden alkuperäiskieli on tanska, josta ne on myöhemmin käännetty grönlanniksi sekä elektroniseen että painettuun mediaan. Monet käännöksistä on tehty tiukalla aikataululla: tämä johtaa usein virheisiin ja suoriin käännöksiin, joiden merkitys katoaa käännösprosessissa ja alkuperäiskielen vaikutuksen voi nähdä aina lauserakenteissa asti.”
Grönlannin linkki ulkomaailmaan on yhä suureksi osaksi Tanska. Kööpenhaminan lisäksi Grönlannin yleisradioyhtiöllä on kuitenkin ulkomaankirjeenvaihtaja myös Kanadassa. ”KNR:llä on Montrealissa pysyvä kirjeenvaihtaja, joka uutisoi Kanadan inuiiteista. KNR-yhtiön radio- ja televisiokanavilla on säännöllisiä ohjelmia liittyen muihin alkuperäiskansoihin, mutta sanomalehdet eivät keskity aiheeseen samalla tavalla.”
Grönlannin perinteisellä medialla on samankaltaisia ongelmia kuin vastaavilla medioilla muualla maailmassa: mainosrahoituksen vähentyminen, kilpailu maksuttoman internettoiminnan kanssa, toiminnan vähentäminen ja budjettien pienentyminen.
Grönlannin valtava koko on myös suuri haaste paikalliselle medialle, joka on ironisesti toisinaan kateellinen ulkomaalaisille toimittajille, joilla on varaa matkustaa Grönlannin kaukaisiin kolkkiin.
”Kahden viikoittaisen sanomalehden numerot saapuvat joskus kaukaisemmille alueille vasta kauan julkaisupäivän jälkeen. Lehdillä, televisiolla ja radiolla on taloudellisista syistä myös rajoitetut resurssit toimittajien lähettämiseen maan eri osiin. Ulkomaalaisella medialla voi sitä vastoin olla mahdollisuuksia matkustaa Grönlantiin ja kertoa sen asukkaista liittyen ympäristöön, luontoon ja ilmastonmuutokseen. Tämänkaltainen toiminta on erittäin tervetullutta,” toteaa Mariia Simonsen.