Joulukuu 2014 – Monen islantilaisen mielessä Islannin pääsaaresta sijaitsevat, 15 saaresta ja luodosta koostuvat Vestmannasaaret yhdistyvät lunneihin. Nämä mustavalkoiset merilinnut värikkäine nokkineen ovat monella tavoin tunnuskuvallisia, ja esimerkiksi paikallinen jalkapallojoukkuetta kutsutaan lintujen mukaan nimellä ’lundamir’.
”Lunneista on tullut saartemme symboli”, kertoi Vestmannasaarten pormestari Elliði Vignisson UNRIC:ille.
Kaupungissa on 4200 asukasta, mutta kesäisin 1,1 miljoonaa lunniparia pesii saarilla kesäisin. Kyseessä on ollut suurin lunniyhteisö Atlantilla, mutta vuoden 2005 epäonnistuneen pesinnän jälkeen määrä on pienentynyt.
”Lapsesta pitäen kallioilla oli aina tuhansia lunneja pesimässä ja poikasia ympäriinsä opettelemassa lentämään. Nykyään voit nähdä ehkä yhden tai kaksi”, sanoo paikallinen Óskar Sigurðsson, joka pystyy tarkkailemaan lunneja epätavallisen hyvin työskennellessään majakanvartijana.
”Ei ole epäilystäkään, etteikö pesimisten epäonnistumisten pääsyynä ole vuonna 1996 alkanut merten lämpeneminen. Meret ovat nyt lämmenneet jo 1,5 astetta”, sanoo Erpur Snær Hansen, Etelä-Islannin ympäristökeskuksen tutkija. Ympäristökeskuksen logokin sattuu olemaan juuri lunni. “Emme kuitenkaan voi olla varmoja, voiko ilmastonmuutosta syyttää. Lämpötila vaihtelee 70 vuoden sykleissä, ja saatamme juuri olla sen lämpimimmässä vaiheessa. Edellinen lämmin jakso alkoi 20-luvulla ja kesti 60-luvun puoliväliin.”
Vaikka Hansen on arvoissaan varovainen, monet tutkijat näkevät Atlantin vesien lämpenemisen osana suurempaa kuviota – ilmastonmuutosta ja lämpenemistä. Eläimet, kalat ja linnut seuraavat kaikki samaa kaavaa. 400–500 kilometriä etelämpänä esiintyneet lajit ovat nyt alkaneet ilmaantua pohjoiseen. Samaan aikaan kuin Islannin vesillä on tavattu 26 uutta kalalajia, toiset ovat siirtyneet kylmemmille vesille.
”Myös muualla Pohjois-Atlantilla kehitys on ollut samankaltaista, ja koska muutos tapahtuu niin suurella alueella, viittaa se yhteiseen tekijään. Se on ilmastonmuutos”, kertoi Ævar Petersen Islannin luonnonhistoriallisen instituutin eläköitynyt lintutieteilijä National Geographic Magazine –lehdelle.
Yksi pohjoisempaan vaeltaneista lajeista on makrilli, joka sattumoisin kilpailee lunnin kanssa tuulenkaloista, joiden kannat pienenevät jatkuvasti.
Islantilaiset ja färsaarelaiset kalastajat eivät voineet uskoa onneaan, ja alkoivat kalastaa tuhansia tonneja makrillia aluevesillään. Ongelmana oli, että näiden kiintiöt oli jo osoitettu naapurimaille kuten Iso-Britannialle, Irlannille ja Norjalle, joiden aluevesille makrilli oli ennen viihtynyt. Seurauksena oli yksi ensimmäisistä ilmastoon liittyvistä selkkauksista Euroopassa, joka johti sanktioihin. Islanti saattoi jopa menettää tilaisuuden tulla EU-jäseneksi, koska neuvottelut EU:n kanssa keskeytyivät niin kutsutun ”makrillisodan” takia, ja seuraava hallitus jäädytti jäsenhakemuksen.
Kaikkea toivoa ei kuitenkaan ole menetetty Vestmannasaarilla. Lunnit voivat elää 40-vuotiaiksi ja tulevat sukukypsiksi 6-vuotiaina. Toisin sanoen poikasten massakuolemat vuoden 2005 jälkeen eivät vielä tarkoita lunneja uhkaavan sukupuuton. Jos meret alkavat pian jäähtyä, lunnien lukumäärä saattaa elpyä.
”Pesinnän epäonnistuminen on meille shokki”, sanoo pormestari Vignisson. ”Niin moni asia tuhatvuotisessa historiassamme liittyy lunneihin. Ne olivat ennen tärkeä osa ruokavaliotamme, mutta nykyään kyse on enemmän kulttuuriperimästämme. Ainoa, mitä voimme tehdä, on toivoa ja odottaa.
Samaa koskee meitä, sillä lunnien ja monien muiden merilintujen ahdinko on tieteilijä Freydís Vígfúsdóttirin sanoin ”suuri huolenaihe paitsi Pohjois-Atlantilla myös koko maailmassa.