Kehitysapu toimii paremmin kuin yleisesti uskotaan

Photo: EU Humanitarian Aid and Civil protection2.0 (CC BY-SA 2.0)

Photo: EU Humanitarian Aid and Civil protection2.0 (CC BY-SA 2.0)

Tanskalaiset ja ruotsalaiset suhtautuvat hyvin positiivisesti kehitysapuun. Kehitysavusta ja sen vaikutuksista tiedetään kuitenkin vain vähän.

Konsulttiyhtiö Epinionin vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan tanskalaiset tukevat keskimäärin kehitysapua. Tutkimuksen mukaan 69 prosenttia tanskalaisista kannatti kehitysavun antamista.

Tanskalaiset eivät yhdistäneet kehitysapua korruptioon tai rahantuhlaukseen, vaan kehitysmaiden tukemiseen ja auttamiseen.

”Tanskalaiset tukevat kehitysapua monista syistä. Monille kehitysapu on omatunnon kysymys: solidaarisuus koetaan tärkeäksi. Oman kokemukseni mukaan tämä liittyy vahvaan oikeudenmukaisuuden vaatimukseen. Tanskalaiset veronmaksajat vaativat, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan,” kommentoi tanskalainen toimittaja Pernille Bærendtsen, jolla on pitkä kokemus kehityskysymyksistä.

”Ongelmana on, että useimmiten asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Suuri osa Tanskan kehitysavusta suuntautuu tällä hetkellä epävakaille valtioille, kuten Somalialle tai Etelä-Sudanille, ” Bærendtsen sanoo. ”Näillä mailla on suuria haasteita: aseellisia konflikteja ja puutteita infrastruktuurissa. Lukutaidon taso on alhainen ja hallitukset heikkoja.”

Vuoden 2012 tutkimuksessa 23 prosenttia tanskalaisista sanoi, ettei tiedä kovinkaan paljon kehitysavusta tai tilanteesta avunsaajamaissa. Tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin myös kuusi kysymystä kehitysmaiden tilanteesta. Kysymyksiin annettiin seitsemän vastausvaihtoehtoa.

Tutkimuksen mukaan tanskalaiset arvelivat kehitysmaiden tilanteen todellisuutta heikommaksi. Kysymyksissä kehitysmaiden tilanteesta useimmat vastaajat valitsivat kaikkein negatiivisimman vaihtoehdon.

Tanskalaisilta kysyttiin, onko maailmassa vuonna 2012 enemmän köyhiä kuin vuonna 1990. Vain 3 prosenttia vastaajista tiesi, että maailmassa oli vastaushetkellä 400 miljoona köyhää vähemmän. Tämä oli vastausvaihtoehdoista kaikkien positiivisin.

Kaksi kolmasosaa tanskalaisista arveli, että vain 30 prosenttia kehitysmaiden lapsista käy koulua. Oikea vastaus olisi ollut 90 prosenttia. Samoin koulua käyvien tyttöjen määrä arvioitiin todellista huomattavasti pienemmäksi.

Toisaalta puolet tanskalaisista arveli kehitysavun toimivan. Tanskalaisten käsitykset kehitysmaiden tilasta eivät vaikuta vastaavan todellisuutta.

Sama trendi on havaittavissa myös Ruotsissa. Novusin ja Gapminderin tekemän tutkimuksen mukaan ruotsalaisten käsitykset maailman tilasta vastaava kolmenkymmenen vuoden takaista tilannetta. Gapminderin puheenjohtajan, professori Hans Roslingin mukaan tutkimustulos on oikeansuuntainen. ”Ihmiset saavat tietonsa koulusta, mediasta tai aktivisteilta,” Rosling kuvaa tilannetta.

Pernille Bærendtsen muistuttaa, että tanskalaiset saavat kehitysmaita koskevat tietonsa pääasiassa medialta ja kansalaisjärjestöiltä. Uutispalveluilla ei välttämättä ole halua tai resursseja kertoa monimutkaisia tarinoita niiden oikeassa kontekstissa.

”Kehitysmaita käsittelevät uutiset keskittyvät yleensä negatiiviseen: kuolemaan, katastrofeihin ja korruptioon. Myös tanskalaisten kansalaisjärjestöjen viestintä yksinkertaistaa tarinoita, mikä johtaa tylsään ja yksipuoliseen kuvaan todellisuudesta,” Bærendtsen selventää.

Mutta miten on mahdollista, että ihmiset uskovat kehitysavun saavuttavan tuloksia, mutta samanaikaisesti arvelevat asioiden olevan erittäin huonosti kehitysmaissa. Luottavatko ihmiset kehitysapuun, mutta suhtautuvat epäluuloisesti kehitysmaihin itsessään? Toisaalta raportin mukaan ihmiset yhdistä kehitysapua korruptioon tai rahantuhlaukseen, vaikka vastustaisivat kehitysavun antamista.

Bærendtsenin mukaan kehitysapu on monimutkainen asia. ”Useimmiten ongelmiin ei ole yksinkertaista ratkaisua, etenkään hauraissa valtioissa. Journalistien kouluttaminen Etelä-Sudanin maaseudulla on täysin eri asia kuin budjettituen antaminen Tansanian kaltaiselle toimivalle valtiolle,” hän selittää. ”Luulen että tanskalaiset luulevat tietävänsä asioista enemmän kuin oikeastaan tietävät. Monet eivät ymmärrä, että kehitysyhteistyö on monimutkaista, vaikeaa ja hidasta.”

Myös Hans Rosling korostaa, että hitaasta kehityksestä ei kirjoiteta mediassa. ”Media kuvaa vain harvoin suuria globaaleja kehitystrendejä,” hän sanoo. Ei siis ihme, että ihmisten tiedot kehitysavusta ovat puutteellisia, vaikka monet avun antamista kannattavatkin. ”Ihmiset rikkaissa maissa haluavat auttaa köyhimpiä, mutta eivät tiedä miten toimia,” Rosling selittää.

On kuitenkin positiivista, että Pohjoismaiden ihmiset haluavat auttaa ja ovat valmiita tukemaan kehitysapua myös rahallisesti. Vaikka ihmisten käsitykset tilanteesta eivät vastaa todellisuutta, auttamishalua löytyy.

Ja vaikka tilanne monissa kehitysmaissa on parantunut, tarvitaan myös tulevaisuudessa kansainvälisen yhteisön tukea.