20.6.2013 – Maailman pakolaispäivä on joka vuosi kesäkuun 20. päivä. Yli 42 miljoonaa ihmistä ympäri maailman on ajettu kodeistaan ja yhteisöistään ja on tällä hetkellä pakolaisena. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on valinnut tämän vuoden teemaksi perheet ja kutsuu jokaista tekemään osansa tukeakseen perhettä, joka on joutunut pakolaiseksi.
Yksi tämän hetken vakavimmista humanitaarisista kriiseistä on Syyrian konflikti, jossa jo lähes 100 000 ihmistä on kuollut ja yli 2,5 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa ja on nyt maan sisäisenä pakolaisena tai paenneet naapurimaahan.
Pakolaiseksi joutuminen on aina tragedia, mutta erityisesti yhden ryhmän syvät haavat on jälleen revitty auki. Palestiinan pakolaiset, joita oli Syyriassa noin puoli miljoonaa, vain pieni osa koko alueen yli viidestä miljoonasta, ovat tilanteessa, jossa heidän on lähes mahdotonta löytää turvaa.
Syyrian sisällissodan puhkeamiseen asti Palestiinan pakolaiset elivät Syyriassa suhteellisen vakaissa ja turvallisissa oloissa. Konfliktin puhjettua Palestiinan pakolaiset ovat menettäneet neutraalin asemansa, heihin on kohdistettu hyökkäyksiä ja heidän on hyvin vaikea paeta naapurimaihin. Ainoa vaihtoehto on Libanon, jossa odottavat jo ennestään sietämättömät olot liian täysissä pakolaisleireissä. Jordania taas on sulkenut rajansa Syyriasta tuleville Palestiinan pakolaisille, sillä he edustavat jo lähes puolta koko maan väestöstä.
Palestiinasta paenneet ovat odottaneet paluuta siitä asti kun he menettivät kotinsa ja elinkeinonsa vuoden 1948 konfliktin jälkeen. Palestiinan kohtalo on ollut koko alueen kiistakysymyksenä siitä lähtien, ja Palestiinan pakolaiset kohtaavat edelleen osattomuutta, kodittomuutta ja pakkosiirtoja.
Monet Palestiinan pakolaisperheet ovat joutuneet siirtymään useita kertoja, mahdollisesti ensimmäistä kertaa vuonna 1948 tai vuonna 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, sitten paenneet Irakista ja nyt vuonna 2013 Syyriasta. Kokonaiset sukupolvet ovat olleet pakolaisia koko elämänsä ajan ja joutuneet jättämään kotinsa jopa kolmesti. Vaikka Syyrian tilanne asettuisi, niin ei ole varmaa, että Palestiinan pakolaisilla on tulevaisuutta maassa.
”Kuukausi kuukauden jälkeen välimatka kotiin kasvaa, mutta emme ole menettäneet toivoa paluusta. Vaikka olemme kärsineet vuodesta 1948, olemme erittäin vahvoja, kärsivällisiä ja hymyileväisiä. Koulutus on yksi tapa päästä ylitse surustamme”, sanoo Amal, yksi monista Palestiinan pakolaisista ja vapaaehtoinen opettaja UNRWA:n pakolaisleirissä Damaskoksen ulkopuolella.
Lue lisää (englanniksi):
UNHCR: Pakolaisia enemmän kuin 18 vuoteen
UNHCR: Käytä minuutti tukeaksesi pakolaisperhettä
UNRWA: Viikottainen katsaus Syyrian konfliktiin