Kuukauden pohjoismaalainen: Janne Suvanto

Janne Suvanto M'beran pakolaisleirillä.

Janne Suvanto M'beran pakolaisleirillä.

Huhtikuu 2015. Suomalainen Janne Suvanto on työskennellyt Maailman ruokaohjelmalle WFP:lle vuodesta 1997 lähtien.

Hän aloitti uransa Roomassa, mutta on sen jälkeen asunut WFP:n asemamaissa eri puolilla maailmaa, muun muassa Kosovossa, Indonesiassa Tsadissa, Haitilla ja Mauritaniassa. 

Miten päädyit töihin YK:lle?

Kansainväliset organisaatiot kiinnostivat minua pienestä pitäen. Päädyin harjoitteluun Suomen suurlähetystöön Roomaan, kun olin saanut valtiotieteiden maisterin tutkintoni tehtyä. Sitä kautta minulle aukeni YK:n apulaisasiantuntijan paikka Roomassa. Sen ikäisenä en ymmärtänyt, mihin hyppään, mutta suuntautuminen kansainväliselle uralle oli tietoinen valinta.

Aavikkoa Mauritaniassa. Kuva: Flickr/Michal Huniewicz CC BY 2.0Mitä teet nykyisessä työssäsi?

Olen ensimmäistä kertaa maajohtajana, eli johdan WFP:n maatoimistoa Mauritaniassa. Käytännössä toimenkuvaani kuuluu valvoa, että toteutamme WFP:n ohjelmia niiden sääntöjen ja tavoitteiden mukaisesti. Pidän säännöllisesti yhteyttä esimerkiksi Mauritanian hallituksen ja YK-järjestöjen kanssa. Seuraamme toimistossa tietenkin Mauritanian ruokaturvallisuustilanteen kehittymistä ja pyrimme toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Isoin haaste Mauritanian ruokaturvallisuuden kannalta on se, miten luonnonvarat saadaan tulevaisuudessa jaettua kansalaisille entistä tasapuolisemmin. 

Olet tehnyt töitä WFP:lle hyvin erilaisissa asemamaissa eri puolilla maailmaa. Mitä nämä kokemukset ovat opettaneet sinulle?

Jos puhutaan WFP:n perspektiivistä, minusta on hyvin tärkeää, että työntekijällä on sekä päämajakokemusta että kenttäkokemusta. Päämajassa verkostoituu ja näkee strategiapuolen kehittämistä, mutta sen lisäksi pitää tietää, miten strategiat käytännössä toimivat kenttäoloissa. Kaikki asemamaat ovat toisaalta erilaisia, eikä ikinä voi olettaa, että samat toimintatavat sopivat kaikkialle.

Ihmisenä minusta on vuosien myötä tullut avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi. Ihmisten ilot ja surut ovat kaikkialla samat, ja minusta on kiinnostavaa, miten joka paikassa on mahdollista samaistua vallitseviin olosuhteisiin.

Olet nähnyt useita kriisejä urasi aikana. Onko mikään tilanne ollut niin vaikea, että usko asioiden paranemiseen on ollut koetuksella?

Ei varsinaisesti. Kriiseissä on kuitenkin eroja: On helpompi tehdä töitä sellaisissa operaatiossa, joihin ihminen ei ole voinut vaikuttaa, kuten luonnonkatastrofien keskellä. Vähän tuskaisempaa on tehdä töitä sellaisilla alueilla, joissa ongelmat ovat poliittisia, kuten esimerkiksi Kosovossa tai Irakissa. Välillä joutuu miettimään, millä keinoin täällä oikein päästäisi eteenpäin. Uskon kuitenkin, että jokaisessa paikassa pystytään edistymään, jos maassa vain on poliittista tahtoa ja riittävästi resursseja.

Miten kuvailisit nykyistä asemapaikkaasi Mauritaniaa?

Kalastajia Mauritanian pääkaupungissa Nouakchottissa. Kuva: Flickr/Michal Huniewicz CC BY 2.0

Pääkaupunki on paremmin kehittynyt kuin jotkut muut Sahelin alueen kaupungit. Sähköverkostot, infrastruktuuri ja liikenneyhteydet ovat kunnossa, ja kaikenlaisia tavaroita on saatavilla. Toisaalta Mauritaniassa on noin 3,5 miljoonaa ihmistä ja yli miljoona neliökilometriä pinta-alaa, mikä tarkoittaa, että maassa on paljon tyhjää. Muutamissa isoissa asutuskeskuksissa on palveluita ja kouluja, mutta suuressa osassa maata ei ole yhtään mitään.

Välillä tuntuu, että Mauritanian islamilaisuus pelottaa ulkopuolisia. Mauritaniassa islamilaisuus on kuitenkin pääosin maltillista, vaikka maan itäosissa se on perinteisempää. Minusta islamilainen traditio on täällä erilainen verrattuna moneen muuhun islamilaiseen maahan. Mauritaniaa on kutsuttu runojen ja tieteen maaksi, ja monet arabikulttuurin keskuskaupungeista olivat 1100- ja 1200-luvulla Mauritanian alueella.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on jonkin verran. Olen käynyt esimerkiksi aavikolla rauniokaupungeissa, ja lisäksi täällä on aivan upea ranta, joka on täysin hyödyntämättä. Toisaalta Nouakchottista lähtee vain neljä tietä, jotka olen kaikki käynyt läpi. Sosiaalinen elämä on hieman rajoittunutta, mutta kaikki töiden ulkopuoliset ystävyyssuhteet ovat sen takia läheisiä. Alkoholi on ravintoloissa kielletty, minkä takia ihmiset kutsuvat usein ystäviä kotiinsa, jossa sitten grillaillaan yhdessä. 

Artikkeli on osa UNRICin huhtikuun uutiskirjettä. Lue loput jutut täältä.