Ruotsalainen Karin Landgren on YK:n pääsihteerin erityisedustaja ja YK:n Liberia-operaation (UNMIL) päällikkö
————
Kansainvälisestä kokemuksesta ja taustastasi johtuen vaikuttaa mahdottomalta, että et olisi jossain vaiheessa uraasi päätynyt työskentelemään YK:lle.
Kasvoin Japanissa 1960-luvulta 1970-luvun alkupuolelle. Vanhempani rakastivat matkustelua, joten ennen kuin täytin viisitoista, olin käynyt kaikkialla Lähi-idässä ja Aasiassa. Luonnollisesti tämä jätti kipinän kansainvälisiin asioihin. Samaan aikaan myös Vietnam oli kaikkien huulilla, ja feminismi sekä vähemmistöjen olivat nousemassa pinnalle. En usko, että YK:lle päätyminen oli kuitenkaan väistämätöntä. Kun lopetin eläinlääkärin urasta haaveilun, harkitsin lähinnä journalismia. Sitten opiskelin kansainvälisiä suhteita ja kansainvälistä lakia London School of Economicsissa, olin vapaaehtoisena Amnestyssa ja tein työharjoittelun silloisessa Euroopan ihmisoikeustoimikunnassa.
Sinut nimettiin erityisedustajaksi Liberiaan vuonna 2012 ja edeltäjäsi oli tanskalainen Ellen Margarethe Løj. Onko pohjoismaisilla naisilla jotain erityistä annettavaa Liberialle?
Olet varmaankin huomannut, että olemme kaikkialla YK:ssa! En kyllä vieläkään tiedä miksi. Ehkä se johtuu siitä, että olemme valmiita ottamaan sekä haasteet että tilaisuudet vastaan. Liberialaisilla tuntuu kyllä olevan erityisen lämmin suhde pohjoismaihin. Ihmiset muistavat ruotsalaisen kaivosyhtiö LAMCO:n, joka toimi Yekepassa Nimban alueella, ja erityisesti sen, että ruotsalaiset olivat siellä perheineen ja tarjosivat koulutusta ja terveydenhuoltoa.
Voitko kertoa hieman lisää siitä, mitä tietyn maan erityisedustaja tekee? Minkälainen on työpäiväsi?
Olemme Liberiassa, jotta voimme auttaa maata sodanjälkeisessä tilanteessa, erityisesti turvallisuus- ja oikeussektoreilla. Toimintamme täytyy olla hyvin organisoitua ja tehokasta. Työni on siis kiehtova sekoitus johtamista ja vaikuttamista lisämausteena YK:n ajamien arvojen edustaminen. Liberian tapauksessa näitä ovat varsinkin hyvä hallinto, osallistava demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Koen jokaisen päivän uutena haasteena ratkaista rubikin kuutio: voimmeko tehdä tämän vielä paremmin? Joka puolelta maata kotoisin olevien liberialaisten tapaaminen on tärkeää ja pitää nöyränä, ja liberialaiset arvostavat työtä, jota UNMIL on tehnyt täällä vuodesta 2003. Käyn myös kentällä UNMIL:in henkilökunnan kanssa, mukaan lukien poliiseja ja sotilaita. Yksi Liberian suurista ongelmista on sen huono tieverkko, joka muuttuu mutareiteiksi sadekauden aikana. Siksi matkustan nyt kuivalla kaudella niin paljon kuin mahdollista.
Liberiassa on paljon naisia näkyvillä paikoilla: presidentti Ellen Johnson Sirleaf ja rauhanaktivisti Leymah Gbowee saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2011, ja olet itsekin merkittävällä paikalla YK:n alaisuudessa. Kuinka näet naisten roolin Liberian rauhanprosessissa ja maan kehityksessä yleensä?
Kysymys on erittäin moniulotteinen. Vaikeudet, joita Liberian naiset kohtaavat voivat tuntua ylivoimaisilta, mutta toisaalta kuulen jatkuvasti inspiroivia tarinoita siitä, kuinka naiset ovat vaikeuksista huolimatta nousseet köyhyydestä ja voittaneet väkivallan ja syrjään jättämisen. Naisiin kohdistuva, usein seksuaalinen, väkivalta on maassa huolestuttavan yleistä. Olin tapaamisessa, jossa naisosanottaja riisui kesken kaiken paitansa näyttääkseen arvet, jotka hän sai haposta jouduttuaan hyökkäyksen kohteeksi. Liberiassa on kuitenkin paljon voimakkaita ja urheita naisia, joiden äänen täytyy kuulua rauhanprosessissa ja erityisesti koskien perustuslain uudistusta ja menneiden sovittelua.
UNMIL-operaatioon kuuluu keskeisesti gender-asiantuntija, jonka työhön kuuluu paikallisten naisten osallistumisen tukeminen, naisten ja tyttöjen suojeleminen seksuaaliselta väkivallalta ja naisten äänen esiintuonti oikeusprosesseissa. Millaisena näet naisten roolin erityisesti rauhanturvausoperaatioissa?
On tärkeää, että lopetamme sen mielikuvan viljelemisen, että naiset osallistuvat rauhanturvaamiseen vain tukeakseen kohdemaan naisia. Naiset kuuluvat operaatioihin, koska olemme hyviä johtajia. Naiset voivat auttaa ratkaisemaan YK:n rauhanoperaatioiden hankalia poliittisia ja operationaalisia tilanteita, ja parhaat tulokset saavutetaan, kun mukana on sekä miehiä että naisia ja heidän monet näkökulmansa. Nyt on kulunut yli kaksitoista vuotta siitä, kun YK:n päätöslauselma 1325:ssa toivottiin suurempaa naisedustusta rauhanturvaamisessa. Tällä hetkellä noin 30 prosenttia siviilipuolelta tulevista rauhanturvaajista on naisia. Pääsihteeri on erittäin sitoutunut päätöslauselmaan, ja UNMIL:issä olemme hieman keskiarvon paremmalla puolella. Julkaisemme sukupuolijakauman pääsihteerin puolivuotiskatsauksissa turvallisuusneuvostolle. Kun raportoimme tilanteesta säännöllisesti, asia pysyy paremmin mielessä.
UNMIL on ollut läsnä Liberiassa sisällissodan loppumisesta vuonna 2003. Kuinka kuvailisit tilannetta maassa nyt ja mitkä ovat keskeisimmät haasteet lähitulevaisuudessa?
Elokuussa 2013 tulee täyteen kymmenen vuotta rauhan aikaa. Jo se on suuri saavutus. Maassa on pidetty kahdet onnistuneet vaalit ja maa on maksanut kansainvälisen lainansa tänä aikana. Vähemmän yllättäen, myös keskeneräisiä asioita on paljon. Liberiassa on erityisen paljon luonnonvaroja, kuten rautamalmia, kumia, palmuöljyä, puuta, kultaa, timantteja ja öljyä. Suurin haaste on se, että näistä rikkauksista hyötyisivät kaikki. Huolimatta 6,1 prosentin BKT:n kasvusta vuonna 2010 ja 8,2 prosentin kasvusta vuonna 2011, yli puolet liberialaisista elää alle yhdellä dollarilla päivässä.
Liberian sisällissodassa oli mukana tuhansia lapsisotilaita. Kuinka heidän tarpeisiinsa pystytään vastaamaan ja onko, ja jos niin miten, UNMIL ollut mukana heidän kotiuttamisessa ja yhteiskuntaan integroinnissa?
Yhteensä 101 000 vuosina 2003 ja 2004 aseista riisutuista ja kotiutetuista taistelijoista 11 780 oli virallisten tilastojen mukaan lapsia (9 042 poikaa ja 2 738 tyttöä). UNMIL teki yhteistyötä kansallisten aseistariisunta-, kotiuttamis- ja integrointiviranomaisten kanssa ja sai teknistä tukea UNICEF:in lastensuojelutoimijoilta. Työ sisälsi muun muassa tiedotusta ohjelmaan kelpoisuudesta ja sotilastarkkailijoiden kouluttamista lapsiystävällisistä aseistariisumis- ja kotiuttamisprosesseista.
Ammatilliseen koulutukseen annettiin merkittävää tukea. UNMIL toteutti myös joitakin hätätilassa työllistäviä hankkeita, kuten tuki vuodesta 2006 eteenpäin vuosittain miljoonalla dollarilla maanteiden uudelleenrakennusta, jossa käytettiin työvoimaintensiivisiä menetelmiä. UNMIL oli samalla tapaa mukana maailman ruokaohjelma WFP:n ja Maailmanpankin työllistävissä ohjelmissa. Näiden projektien loppuessa vuonna 2009, oli yli 75 000 ex-sotilasta hyötynyt lyhytaikaisesta työllistymisestä. Kymmeniä miljoonia dollareita ohjataan edelleen työllistymisohjelmiin, jotka tähtäävät nuoriin ja haavoittuvassa asemassa oleviin, niihin jotka taistelivat että niihin jotka eivät taistelleet. Kuitenkaan Liberia ei vielä pysty tuottamaan niin paljon työpaikkoja, että kaikille työmarkkinoille tuleville riittäisi töitä.
Koska ja miten näet UNMIL:in lähtevän Liberiasta?
UNMIL on vähentänyt sotilaallista läsnäoloaan nyt muutaman vuoden ajan. Tällä hetkellä sotilaita on alle 8 000 kun aluksi heitä oli 15 000. Vuoden 2015 heinäkuuhun mennessä oletamme puolittaneemme nykyisen vahvuuden. Liberia on ollut vakaa kymmenen vuoden ajan, mutta juuri tällä viikolla The Economist -lehti kuvaili Liberian tilannetta sanomalla sen olevan ”levollinen, mutta rauhaa ei ole saavutettu”.
Maa on uusimassa perustuslakiaan, joka keskittäisi voiman toimeenpanovallalle. On myös aikeita hajauttaa valtaa pääkaupunki Monroviasta, josta käsin maata on pitkälti hallittu. Useimmat asiantuntijat uskovat todellisen vakauden saavutettavan vasta kun nykyistä suurempi osa kansasta tuntee olevansa osa maan kehitystä ja saavansa osan kehityksen hyödyistä. YK ja kansainvälinen yhteisö antavat Liberialle tukensa näissä pyrkimyksissä, vetäytyen hiljalleen ja pitäen vakauden prioriteettina. Kaikki Liberian naapurit ovat myös kärsineet aikanansa, mitä ei tule sivuuttaa.
—————
Ruotsalaisen matka Japanista Liberiaan
Karin Landgren kasvoi Japanissa ja hänellä on kandidaatin tutkinto kansainvälisistä suhteista ja maisterin tutkinto kansainvälisestä laista London School of Economicsista. Landgren aikoi eläinlääkärin tai toimittajan uralle (mutta hylkäsi ensimmäisen ajatuksen, mikä on meidän mielestämme sääli, tietäen hänen energiansa kaikista eläimistä huolenpitoon). Hän päätyi julkaisemaan ja luennoimaan konfliktinjälkeisistä tilanteista, humanitaarisista kysymyksistä, pakolaisuudesta ja lastensuojelusta. Sittemmin hän on työskennellyt korkeissa viroissa Burundissa, Nepalissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Eritreassa, Singaporessa, Intiassa ja Filippiineillä. Vuonna 2012 YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon nimesi Landgrenin erityisedustajakseen Liberiaan.