19.2.2014 – Tanskalainen Rasmus Egendal työskentelee Maailman ruokaohjelman (WFP) alueellisena varakoordinaattorina Syyriassa. Sisällissodan repimässä maassa kriisit ja humanitaarinen hätä ovat arkipäivää. Uutiskirjeen toimittaja tapasi Egendalin Brysselissä.
Kuinka päädyit YK:n palvelukseen?
Kaikki alkoi, kun näin Tanskan ulkoministeriön sivuilla ilmoituksen Maailman ruokaohjelman apulaisasiantuntijapaikasta. Paikka oli El Salvadorissa, jossa olin työskennellyt aiemmin. Hain paikkaa ja minut valittiin. Jostain syystä työn sijainti vaihtui El Salvadorista Roomaan. Olisin mieluummin lähtenyt El Salvadoriin, mutta otin työn silti. Työskentelin Maailman ruokaohjelmalla pari vuotta apulaisasiantuntijana, minkä jälkeen minulle tarjottiin vakinaista työpaikkaa.
Olen viettänyt pidempiä ja lyhyempiä ajanjakson useissa eri maissa, esimerkiksi Indonesiassa, Itä-Timorissa, Venäjällä, Georgiassa, Etelä-Sudanissa ja tietenkin Italiassa. Näiden lisäksi olen ollut lyhyemmillä komennuksilla eri maissa. Haastavin komennukseni oli Banda Acechissa tsunamin aikana. Tilanne oli aivan hullu. Rakensimme kaiken tyhjästä viiden kuuden kuukauden aikana. Nukuimme tenniskentällä ja kaikki oli erittäin vaikeaa. Työolosuhteet olivat täysin epäinhimilliset, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Kun katsoi ympärilleen, näki ruumiita tai perheensä ja omaisuutensa menettäneitä ihmisiä.
Näkyykö pohjoismaisuus jollain tavalla työssäsi?
En tiedä onko tämä juuri pohjoismainen piirre, mutta mielestäni toimintamme keskittyy tiettyjen tärkeiden arvojen ympärille. On ymmärrettävä, että humanitaarisessa avussa on kyse ihmisistä ja heidän tarpeistaan. Tämä on erityisen tärkeää, jos tilanne on kytkeytynyt politiikkaan ja konfliktiin.
Toinen meille tärkeä asia on vuoropuhelu. Ratkaisua ei löydetä sotimalla vaan neuvottelemalla. Tämän tosiasian kanssa työskentelen päivittäin.
Tilanne Syyriassa vaikuttaa Pohjoismaista katsottuna kauhealta ja toivottomalta. Vastaako käsitys todellisuutta?
Tilanne ei koskaan ole toivoton! Ihmiset löytävät aina keinon selvitä, mutta totta kai monien tilanne on hyvin vaikea. Kaikki eivät hahmota, että Syyriassa kyse on tavallisista ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa. Nämä ihmiset olivat aiemmin esimerkiksi opettajia tai hammaslääkäreitä. Luonnollisesti elämä pakolaisleirillä on täysin erilaista.
Ihmiset eivät tiedä, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan ja tämä tieto vaikuttaa heidän elämäänsä. Sen näkee ja tuntee.
Maailman ruokaohjelma pyrkii järjestämään avun siten, että ihmiset voivat elää mahdollisimman normaalia elämää. Emme esimerkiksi jaa ihmisille ruokaa, vaan rahaa. Pakolaiset saavat käyttöönsä maksukortin, jolla he voivat ostaa ruokaa leirien ruokakaupoista. Näin ihmisillä on mahdollisuus itse valita, mitä he haluavat hankkia. Tämä antaa leirien asukkaille mahdollisuuden hallita omaa elämäänsä. Tämä on erittäin tärkeää, sillä pakolaisten elämässä monet asiat eivät ole hallittavissa. Pyrimme siihen, että pakolaiset voivat tuntea elävänsä tavallista ja arvokasta elämää.
Onko kansainvälisellä yhteisöllä tarpeeksi resursseja auttaa kaikkia Syyriassa?
Minun on pakko sanoa, että meillä on ollut onnea. Emme ole joutuneet tilanteeseen, jossa olisimme joutuneet leikkaamaan pakolaisille annettavaa apua. Tämä johtuu tietenkin siitä, että monet maat ovat avustaneet operaatiota avokätisesti, mikä on ollut erittäin tärkeää.
Pohjoismaat ovat olleet merkittäviä rahoittajia – etenkin Norja ja Tanska ovat antaneet huomattavia summia. Asukaslukuun suhteutettuna näiden maiden antamat summat ovat suurimpien joukossa. Olemme saaneet avustuksia jopa Färsaarilta.
Pohjois-Euroopassa on ymmärretty erityisen hyvin, että kyseessä on erittäin vakava kriisi. Pakolaisten lukumäärää katsottaessa kyseessä on vakavin tilanne toisen maailmansodan jälkeen. Kriisin taloudelliset seuraukset ovat valtavat. Kriisi vaikuttaa myös turvallisuustilanteeseen ja se on vaarassa levitä myös naapurimaihin, mistä on nyt jo nähtävissä merkkejä Iranissa ja Libanonissa. Alueen turvallisuuden romahtaminen olisi katastrofi.
Onko Syyrian tai naapurimaiden tilanne muuttunut Genevessä käytyjen rauhanneuvottelujen jälkeen?
Rauhanneuvottelujen alkamisen jälkeen Syyriassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia suuntaan toiseen. Emme tosin odottaneetkaan sitä. Tärkeintä on, että osapuolet istuvat saman neuvottelupöydän ääreen ja pyrkivät löytämään ratkaisun. Toivomme läpimurtoa – emme voi muutakaan.
Mielestäni kansainvälinen paine on tärkeää: kaikkien osapuolten on tiedostettava, että tilanteessa on päästävä neuvotteluratkaisuun. Konfliktissa ei ole kyse vain kahdesta osapuolesta vaan useammasta. Kaikkien on päästävä yhteisymmärrykseen sotimisen lopettamisesta. Muuten edessä on katastrofi. Joudumme toimittamaan ruokaa ja apua yhä useammille kunnes osapuolet pääsevät ratkaisuun.