Vuonna 1999 UNESCO julisti 21. helmikuuta kansainväliseksi äidinkielen päiväksi. Nykyään päivää vietetään ympäri maailmaa.
Kieli ei ole vain viestinnän väline, vaan se on myös ilmaus ihmisten identiteetistä, kulttuurista ja yhteenkuuluvuuden tunteesta – paikalliset yhteisöt kehittävät ympäristöönsä ominaisia sanoja. Hyvä esimerkki tästä on saamelaiskielet. Saamelaiset ovat kehittäneet hienostuneen sanaston, joka sopii heidän elämänsä kuvaamiseen arktisella alueella. Saamelaiskielillä on esimerkiksi monia sanoja kuvaamaan erilaisia pohjoisen sääilmiöitä – tähän kuuluu muun muassa yli 300 erilaista sanaa lumen ja jään kuvailemiseksi.
Pohjois-Euroopan saamelaisten kielialue ei seuraa kansallisia rajoja vaan se ulottuu Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän pohjoisosiin.
Saamen kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä ja itämerensuomalaisten kielten lähimpiä sukulaisia. Yhteensä niitä on yhdeksän: länsisaamelaiseen ryhmään kuuluvat etelä-, uumajan-, piitimen-, luulajan- ja pohjoissaame ja itäsaamelaiseen ryhmään inarin-, koltan-, kildinin- ja turjansaame. Äidinkielisiä uumajan-, piitimen- ja turjansaamen puhujia on vain muutamia kymmeniä.
Pelkästään Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Monet saamelaiskielet ovat vakavasti uhanalaisia ja elinvoimaisimpienkaan kielten asema ei ole täysin huoleton. Saamenkielten puhujat lasketaan yleensä kymmenissä ja sadoissa. Pohjoissaame on puhujamäärältään suurin ja sitä puhuu äidinkielenään noin 10 000 saamelaista. Yhteensä saamelaiskielten puhujia lasketaan olevan noin 30 000–40 000.
Koulutusta saameksi
Norjan saamelaiskäräjien tavoitteena on tehdä saamelaiskielistä luonnollinen ja elävä osa ihmisten jokapäiväistä elämää.
– Tämä tarkoittaa, että meidän on saatava opetusta saamelaiskielillä ja varmistettava, että saamalaiskielillä on tasa-arvoinen asema kaikilla yhteiskunnan alueilla. Meidän on varmistettava, että meillä on toimivat lait, jotka takaavat oikeuden käyttää saamelaiskieliä, Liv Karin Klemetsen, saamelaiskäräjien kielellisen osaston päällikkö, kertoo UNRICille.
Vuodesta 1992 asti saamen kielillä on ollut Suomessa virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa. Tämä merkitsee sitä, että saamelaisilla on oikeus asioida äidinkielellään virastoissa ja sairaalassa.
Saamelaisten kotiseutualueen kunnat ovat velvollisia antamaan saamen kieltä osaaville oppilaille opetusta pääosin saamen kielellä. Saamen kieli voi olla opetuskielenä niin perusopetuksessa, lukiossa kuin ammatillisessa koulutuksessakin. Kaikkia kolmea saamen kieltä käytetään opetuskielinä, eniten pohjoissaamea, jota käytetään perusopetuksen opetuskielenä kaikissa neljässä kotiseutualueen kunnassa.
Kielten säilymisen tärkeys
Viime vuonna vietettiin YK:n alkuperäiskansojen kielten teemavuotta. Tähän liittyen Norjan saamelaiskäräjät hyväksyi uuden saamelaiskielten säilyttämistä ja kehittämistä koskevan ohjelman, nimeltään ”Giellalokten”. Se esiteltiin yleisölle saamelaisten kielikokouksessa Tromsøssa helmikuussa 2019, ja Klemetsenin mukaan erityisesti yksi aloite erottui:
– Saamelaiskielten viikko oli tärkeä ja onnistunut aloite, jossa monet eri toimijat auttoivat saamelaiskielten aseman vahvistamista norjalaisessa yhteiskunnassa. Erilaisia tapahtumia järjestettiin sekä paikallisesti että myös digitaalisesti sosiaalisessa mediassa. Kuninkaallinen perhe, Norjan parlamentti, hallitus ja instituutiot, kuten saamelaisten ammattikorkeakoulu, saamelaisten lukio, Norjan Yhdistyneiden kansakuntien yhdi
stys, Save the Children ja Norjan yleisradio olivat osallistujien joukossa.
Julistamalla vuoden 2019 kansainväliseksi alkuperäiskansojen kielten vuodeksi, YK halusi kiinnittää huomiota alkuperäiskansoihin ja heidän uhattuun asemaansa. Kielet ovat tapa siirtää kulttuuria, identiteettia, lauluja, tarinoita ja rituaaleja uusille sukupolville. Globalisaatio, kaupungistuminen, muuttoliike ja digitalisaatio aiheuttavat suuren paineen pienille kielille.