Viime kuussa kilpailevat intressit estivät paljon tarvitun sopimuksen, joka olisi voinut vähentää huonosti säännellyn kansainvälisen asekaupan kauhistuttavaa hintaa ihmiskunnalle. Samaan aikaan ydinaseriisuntayritykset ovat jumiutuneet – huolimatta kansalaisyhteiskunnan vahvasta ja jatkuvasti kasvavasta tuesta.
Epäonnistuminen neuvotteluissa sekä elokuussa vietetyt Hiroshiman ja Nagasakin atomipommi-iskujen vuosipäivät tarjoavat hyvän mahdollisuuden tutkia mikä on mennyt vialle, miksi aseistariisuntaa ja asekaupan säätelyä on ollut niin vaikeaa toteuttaa ja miten maailman yhteisö voisi jatkaa näiden elintärkeiden päämäärien ajamista.
Monet puolustuslaitokset myöntävät nyt, että rauha tarkoittaa paljon enemmän kuin vain rajojen suojelemista. Väestöllinen kehitys, krooninen köyhyys, taloudellinen epätasa-arvo, ympäristöuhat, pandemiat, järjestäytynyt rikollisuus, kansaansa sortavat hallitukset ja muut kehityskulut voivat aiheuttaa vakavia turvallisuusuhkia, joita yksikään valtio ei voi hallita yksin. Aseet eivät ratkaise tällaisia uhkia.
Tästä huolimatta kyseiset turvallisuusuhat tunnistetaan huolestuttavan harvoin ja niiden hoitamiseksi ei luoda uusia toimintasuunnitelmia. Valtioiden budjettien prioriteetit heijastelevat yhä vanhoja paradigmoja. Massiiviset puolustusbudjetit sekä uudet sijoitukset ydinaseiden modernisoimiseksi ovat jättäneet maailman yliaseistetuksi – ja rauhan alirahoitetuksi.
Viime vuonna yhteenlaskettu kansainvälinen puolustusbudjetti oli raporttien mukaan yli 1,7 triljoonaa dollaria. Päivittäisbudjetti ylittää 4,6 miljardia, joka on lähes kaksinkertainen määrä YK:n vuosittaiseen budjettiin verrattuna. Summaan kuuluu miljardeja ydinaseiden modernisointiin tarkoitettuja dollareita seuraavien vuosikymmenten ajalle.
Kylmän sodan jälkeisessä ja talouskriisistä kärsivässä maailmassa puolustusbudjetin suuruutta on vaikeaa selittää. Taloustieteilijät kutsuisivat sitä vaihtoehtoiskustannukseksi – itse kutsuisin sitä ihmiskunnan mahdollisuuksien menetykseksi. Erityisesti ydinasebudjetteja on korkea aika leikata merkittävästi.
Ydinaseet ovat hyödyttömiä nykyisten globaalien turvallisuusuhkien edessä. Vain niiden olemassaolo järkyttää maailman tasapainoa: mitä enemmän niitä pidetään välttämättöminä, sitä suurempi on kimmoke niiden lisääntymiseen. Lisäriskejä aiheuttavat ydinaseonnettomuudet sekä aseiden ylläpitoon ja kehitykseen liittyvät terveys- ja ympäristövaikutukset.
On aika vahvistaa sitoumuksia ydinaseriisuntaan ja varmistaa, että tämä yhteinen tavoite heijastuu kansallisiin budjetteihin, suunnitelmiin ja instituutioihin.
Neljä vuotta sitten linjasin viisikohtaisen ehdotuksen aseistariisuntaa varten, korostaen tarvetta muodostaa ydinasesopimus tai viitekehys tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Yrityksistä huolimatta aseistariisunnan pattitilanne jatkuu. Ratkaisu on löydettävissä valtioidenvälisestä yhteistyöstä ja toiminnan harmonisoinnista yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Seuraavassa on lueteltu toimia, joihin kaikkien valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan tulisi osallistua pattitilanteen selättämiseksi.
Venäjän ja Yhdysvaltojen yrityksiä neuvotella merkittävistä ja vahvistetuista leikkauksista maiden sekä käytetyissä että käyttämättömissä ydinarsenaaleissa on tuettava.
Muilta vastaavia aseita omistavilta valtioilta tulisi saada sitoumukset osallistua aseistariisuntaprosessiin.
Uusien ydinaseiden ja niiden kuljetusjärjestelmien kehittäminen ja tuottaminen on saatava päätökseen.
Ydinaseissa käytettävien fissiilien eli halkeavien aineiden kieltämiseksi on neuvoteltava monenkeskinen sopimus.
Ydinräjähteiden käyttö on lopetettava ja ydinkoekieltosopimus on saatava voimaan.
Ydinaseiden käyttö vieraalla maaperällä on lopetettava ja aseet on vedettävä takaisin.
On varmistettava, että ydinasevaltiot raportoivat YK:n julkiselle ydinaseriisunnan tietolähteelle yksityiskohdat ydinarsenaalin koosta, halkeavista aineista, kuljetusjärjestelmistä ja aseistariisunnan edistymisestä.
Lähi-idästä on tehtävä ydin- ja muista joukkotuhoaseista vapaa alue.
Kemiallisten ja biologisten aseiden kieltosopimusten tulee koskea kaikkia maailman valtioita.
Samalla on edistettävä tavanomaisten aseiden kontrollia ja muodostettava asekauppasopimus; lisäksi pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa on kontrolloitava paremmin. On saavutettava universaali miinakielto, rypälepommikielto ja epäinhimillisten aseiden kielto. Osanottoa YK:n puolustusbudjettiraportointiin ja YK:n tavanomaisten aseiden rekisteriin on myös lisättävä.
Kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitoon ydinasevapaassa maailmassa on panostettava sekä diplomaattisten että militaaristen aloitteiden keinoin – on myös suoritettava uusia toimia alueellisten konfliktien selvittämiseksi.
Ehkä kaikista tärkeimpänä on otettava huomioon ihmisten perustarpeet ja saavutettava asetetut vuosituhattavoitteet. Krooninen köyhyys vähentää turvallisuutta. Meidän tulee vähentää ydinasebudjetteja merkittävästi ja investoida sen sijaan sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen: se palvelee kaikkien intressejä kasvattamalla markkinoita, vähentämällä motivaatiota aseellisiin konflikteihin ja ottamalla kansalaiset osallisiksi heidän yhteiseen tulevaisuuteensa. Kuten ydinaseriisunta ja aseiden leviämisen lopettaminen, nämä tavoitteet ovat elintärkeitä ihmisten turvallisuuden ja maailmanrauhan takaamiseksi tuleville sukupolville.
Ilman kehitystä ei ole rauhaa. Ilman aseistariisuntaa ei ole turvallisuutta. Jos molemmat edistyvät, maailma edistyy, tarjoten kaikille enemmän turvallisuutta ja vaurautta. Nämä ovat yhteisiä tavoitteita, jotka ansaitsevat kaikkien valtioiden tuen.
Ban Ki-moon
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri