Maan sisäisten pakolaisten määrä ennätyksellisen korkea

Kuva: NRC/IDMC

Kuva: NRC/IDMC

29.4.2013 Maan sisäisten pakolaisten määrä oli vuoden 2012 lopussa 28,8 miljoonaa, joka on 2,4 miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna, raportoi Norjan pakolaisavun (Norwegian Refugee Council) sisäistä pakolaisuutta seuraava keskus (IDMC). Viime vuonna uusia pakolaistapauksia oli 6,5 miljoonaa – lähes kaksi kertaa vuoden 2011 määrä. Suurin osa tapauksista johtuu sodista, väkivallasta ja ihmisoikeusrikkomuksista.

”Suurin osa sisäisen pakolaisuuden piikistä selittyy Syyrian konfliktin seurauksena pakolaisiksi joutuneista 2,4 miljoonasta ihmisestä”, sanoi IDMC:n johtaja Kate Halff. YK:n pakolaispäävaltuutettu António Guterres on kuvaillut Syyrian kriisiä vakavimmaksi humanitääriseksi kriisiksi sitten kylmän sodan lopun ja brutaalimmaksi sekä tuhoisammaksi kuin Irakin ja Afganistanin konfliktit.

IDMC:n raportin mukaan Kolumbiassa on enemmän sisäisiä pakolaisia kuin missään muussa maassa, kun taas Kongon demokraattisessa tasavallassa on kolmanneksi suurin määrä pakolaisia ja Syyrian jälkeen toiseksi eniten uusia tapauksia. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on noin kolmannes kaikista maailman sisäisistä pakolaisista. Raportin mukaan Afrikassa oli vuonna 2012 enemmän väkivaltaisia konflikteja, kuin kertaakaan sitten vuoden 1945.

Raportin mukaan ratkaisun löytäminen Syyrian kriisiin on erittäin tärkeää sisäisen pakolaisuuden hillitsemiseksi, mutta kirjoittajat muistuttavat myös, että kriisiavun ja kehitysyhteistyön välistä kuilua on kurottava umpeen kestävämmän kehityksen takaamiseksi. Suurimmassa osassa IDMC:n tutkimista maista sisäisestä pakolaisuudesta on tullut pitkittynyt, useiden vuosikymmenien mittainen prosessi. Nuoremmissa ikäpolvissa on paljon ihmisiä, jotka ovat syntyneet pakolaisina, eivätkä ole siten kokeneet muunlaista elämää.

Halff korosti, että hallitukset ovat vastuussa pitkäkestoisten ratkaisujen löytämisestä omien pakolaistensa auttamiseksi. ”Nämä tavoitteet voidaan kuitenkin saavuttaa vasta kun hallitukset ja kansainvälinen yhteisö ymmärtävät, että kotoaan lähtemään pakotetut henkilöt eivät tarvitse vain kriisiapua konfliktin ollessa pahimmillaan, vaan pitkäaikaista sitoutumista, kunnes kestävä ratkaisu on löydetty.”