Huhtikuu 2015. Pitkään pelätyt maasaipaimentolaisten häädöt heidän perinteisiltä mailtaan käynnistyivät viime kuussa Tansaniassa. 114 pientilaa poltettiin ja 3000 ihmistä jäi ilman suojaa, ruokaa tai lääkkeitä.
Väkivaltaisuuksien taustalla ovat vuodesta 2013 asti jatkuneet neuvottelut maakaupoista Tansanian hallituksen ja luksussafareja ja metsästysretkiä järjestävän Ortello Business Corporationin (OBC) välillä. Arabiemiraattien liittoon rekisteröitynyt OBC haluaa ostaa 1500 neliökilometrin suuruisen alueen, jota noin 40 000 maasaita asuttaa.
Kansainvälisen painostuksen seurauksena Tansanian presidentti Jakaya Kikwete ilmoitti viime vuoden lopulla jäädyttävänsä neuvottelut. Maasaiden maaoikeuksien rikkominen näyttää kuitenkin jatkuvan. OBC on toiminut Loliondossa vuodesta 1992 lähtien ja pyrkinyt jo aiemmin häätämään maasait alueelta. Yritys on esimerkiksi rajoittanut maasaiden pääsyä elintärkeille laidunmaille ja vesilähteille.
Turismi on Tansanialle tärkeä tulonlähde, ja etenkin suurriistan metsästys vetää vierailijoita maahan. OBC:n rakentamissa metsästyslomakohteissa ovat tiettävästi vierailleet muun muassa Dubain ja Abu Dhabin kuningasperheet.
YK-liitto vaatii maaoikeuksien tukemista
Maasait asutettiin alun perin Loliondoon 1950-luvulla, kun brittiläiset siirtomaahallitsijat siirsivät heidät sinne Serengetin kansallispuiston tieltä. Alue jaettiin kyliin Tansanian itsenäistymisen jälkeen, ja samaan aikaan maasaille annettiin laillinen omistajuus maahan.
Suomen YK-liitto ja Saamelaisneuvosto ovat vaatineet Suomea ja muita Pohjoismaita tukemaan näitä maaoikeuksia.
Tämän vuoden helmikuussa YK-liitto järjesti Tansaniassa videotyöpajan, jonka seurauksena syntyi maaoikeuksista kertova ”Olosho”-dokumentti. Vaikuttamistyön koordinaattori Jenni Kauppila kertoo, että dokumentti on täysin maasaiden tuottama.
”Pidimme ensimmäisen videotyöpajan Loliondossa kesäkuussa 2014. Kun saimme tietää, että maaoikeudet olivat yhteisölle tärkeä asia, päätimme pitää vielä toisenkin työpajan”, Kauppila sanoo.
Dokumentissa yhteisön jäsenet kertovat elämästään maakiistojen keskellä.
”Me, Loliondon maasait, olemme joutuneet häädetyksi mailtamme, joilla on nykyisin Serengetin kansallispuisto. Siitä asti olemme taistelleet maaoikeuksiemme puolesta. Maa on meille kaiken perusta. Esi-isämme elivät ja kuolivat täällä. Asumuksemme, koulumme ja vedenlähteemme ovat kaikki täällä. Maa on kaikki, mitä omistamme”, maasaiyhteisön jäsen kertoo dokumentissa.
”Meidän kulttuurissamme on kolme toisistaan erottamatonta asiaa: maa, eläimet ja ihmiset”, sanoo toinen yhteisön jäsen.
”Meidän elintapamme on riippuvainen maasta. Emme pidä eläimiä vain saadaksemme ruokaa. Eläintemme ja kulttuurimme välillä on vahva yhteys.”
Artikkeli on osa UNRICin huhtikuun uutiskirjettä. Lue loput jutut täältä.