19.5.2014 – Halu matkustaa ulkomaille paremman elämän toivossa vähenee vasta kun kotimaa on reilusti keskituloinen. Maissa, jotka jäävät alle 7 000 dollarin rajan, maastamuutto näyttäisi lisääntyvän käsi kädessä vaurastumisen kanssa. Sellaisia valtioita on noin puolet maailman maista, se köyhempi puolisko.
Michael Clemens, Center for Global Development -ajatushautomon tutkija, on käynyt läpi tuoreiden tilastojen lisäksi vanhoja maastamuuttoa koskevia tutkimuksia 45 vuoden ajalta. Hän on päätynyt laskelmissaan siihen, että maastamuutto alkaa vähentyä vaurauden ansiosta vasta sitten kun bruttokansantuote henkeä kohden on noussut noin 7 000 dollariin eli Albanian, Algerian tai El Salvadorin tasolle.
Maailmanpankki jakaa maailman maat tulojen mukaan neljään luokkaan: matalatuloisiin (joissa bkt henkeä kohden on alle 1 036 dollaria), alempiin keskituloisiin (1 036-4 085), ylempiin keskituloisiin (4 086-12 615) ja korkeatuloisiin (yli 12 615) maihin.
Clemensin tulokset viittaavat siis siihen, että maan pitää kuulua toiseksi ylimpään luokkaan, ylempiin keskituloisiin, jotta maastamuutto alkaisi ”luonnostaan” vähentyä. Tuloksia voi tulkita myös niin, että maastamuutto tulee jatkumaan ja lisääntymään lähivuosikymmenet.
Vaurastuminen lisää mahdollisuuksia
Teorioita vaurastumisen ja maastamuuton välisestä kytkennästä on useita. Selvää on se, että taloudellinen vaurastuminen lisää matkustamiseen käytettäviä varoja ja helpottaa maastamuuttoa käsittelevän tiedon leviämistä.
Talouden kohentumisen ja monipuolistumisen on nähty myös vapauttavan ihmiset rakenteista, jotka ovat pitäneet heitä aloillaan, ja rohkaisevan ulkopuolisia maita antamaan viisumeita köyhän maan asukkaille. Lisäksi väestön nuortumisenkin on todettu edistävän liikkuvuutta ja sen myötä maastamuuttoa.
Clemensin mukaan kehitysyhteistyötä ei pitäisi enää harjoittaa siksi, että sillä vähennettäisiin maahanmuuttoa, vaan hallittu siirtolaisuus olisi otettava osaksi kehitysyhteistyön agendaa.
Kehitysmaiden näkökulmasta työskentely vauraassa maassa on sijoitus, josta saadaan rahat takaisin perheelle tai suvulle lähetetyn käteisen muodossa. Rahalähetysten arvo on vähintäänkin kolme kertaa niin suuri kuin kaikki kehitysyhteistyövarat yhteenlaskettuna.
Kyse on myös oikeudenmukaisuudesta.
”Emme saa ajatella, että rajojen yli liikkuminen on normaalia vauraalle kansainväliselle eliitille, mutta epäonnistumisen merkki köyhille”, Clemens summaa.
Lähde: Kepa / Jukka Aronen