Kesäkuu 2014 – Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä voimme havaita yhden kaikkein näkyvimmistä nationalismin ilmaisuista – maiden lippujen heiluttamisen sekä kansallislaulujen laulamisen.
Jos kuitenkin katsomme pintaa syvemmälle, kaikkien läsnä olevien kansallisten symbolien takana voimme nähdä monien kulttuurien kokonaisuuden. Monissa maajoukkueissa on pelaajia, joiden syntyperät ovat jossakin aivan muualla kuin heidän edustamissaan maassa – olivat he sitten esimerkiksi Ranskan, Englannin ja Italian joukkueissa pelaavia afrikkalaisia, Saksassa pelaavia puolalaisia tai Sveitsin joukkueen albanialaisia muslimeja.
Otetaanpa lähempään tarkasteluun esimerkiksi Sveitsi – maa, joka jakautuu kolmeen kieli- ja kulttuurialueeseen – saksankieliseen, ranskankieliseen ja italiankieliseen alueeseen jo lähtökohtaisesti. Tämän kansallisuuksien koktailin lisäksi seitsemällä maajoukkueen yhdestätoista avauspelaajasta ei ole sveitsiläisiä vanhempia. Kahdella pelaajista on kosovolais-albanialainen alkuperä, minkä lisäksi pelaajia on albanialaisesta, turkkilaisesta, espanjalais-chileläisestä ja kroatialaisesta alkuperästä sekä Norsunluurannikolta
Englannin siirtomaahistorialla taas on paljon tekemistä sen kanssa, että maan MM-avauspelin avauskokoonpanossa oli neljä tummaihoista pelaajaa. Aloituspelin Englanti hävisi lopulta maalilla, jonka heidän verkkoonsa iski Italian joukkueen pelaaja, jonka sukujuuret ovat Ghanassa.
”Epäpuhdasta verta”
Voimme vain arvailla, mitä niiden viiden tummaihoisen pelaajaan päässä liikkui, jotka aloittivat MM-kamppailun laulaen Ranskan kansallislaulun sanoja vihollisten ”epäpuhtaan veren” vuodattamisesta. Eivätkä nämä tummat pelaajat ole ainoat ulkomaalaista alkuperää olevat pelaajat Ranskan joukkueessa – yhdellä joukkueen pelaajista on espanjalaiset juuret ja toisella algerialaiset.
Karim Benzema on isänsä puolelta Algerian kabylilainen aivan kuten vuoden 1998 MM-kisojen ranskalainen tähti Zinedine Zidanekin. Molemmat pelaajat ilmoittivat, etteivät aio laulaa Ranskan kansallislaulua ennen maajoukkueen avauspotkua. ”Jos isken pelin aikana kolme maalia, ketään ei kiinnosta laulanko minä Ranskan kansallislaulua ennen peliä vai en.” Benzema sanoi tv-haastattelussa ennen ensimmäistä MM-otteluaan. Pelissä hän sitten tekikin kolme maalia; kaksi itse ja yhden vastustajanjoukkueen avustuksella.
Isoäiti Dublinissa, Pristinassa tai Reykjavikissa
Myös valmentajat tarkastelevat kansallisuuden käsitettä usein luovalla tavalla. Kun englantilainen Jackie Charlton nimitettiin Irlannin maajoukkueen valmentajaksi, hän alkoi selvittää Irlantilaista syntyperää olevia pelaajien juuria. Monet pelaajat olivatkin täysin tietämättömiä yhteyksistään ”Vihreään saareen”, ennen kuin heidät kutsuttiin pelaamaan maajoukkueeseen. ”Kaikilla meillä on isoäiti Dublinissa”, oli Charltonin johtoajatus.
Kaikille MM-kisojen pelaajille ei ole ollut itsestäänselvyys, minkä maan joukkuetta heidän tulisi edustaa. Esimerkiksi Manchester Unitedin Adnan Januzaj oli oikeutettu pelaaman neljän eri maan joukkueessa. Januzaj syntyi Brysselissä kosovolais-albanialaisille vanhemmille, ja epätavallisista syistä hänellä oli oikeus valita Belgian, Turkin, Serbian sekä Albanian maajoukkueiden väliltä. Lopulta hän päätyi valitsemaan Belgian joukkueen – ja pelaa tällä hetkellä Brasilian kisoissa Belgian paita päällään.
Viimeisten satojen vuosien aikana sadattuhannet eurooppalaiset ovat muuttaneet Amerikkaan ja heillä ovat säilyneet vahvat sidokset Atlantin toiselle puolelle. Jotkut Argentiinan pelaajat ovat valinneet Espanjan (Alfredo di Stefano) tai Italian kansalaisuuden, kun taas brasilialaiset ovat suosineet Portugalin (Deco), Espanjan (Marcos Senna) tai jopa Italian (Thiago Motta) ja Kroatian kansallisuuksia (Eduardo).
Harva pelaaja pelaa paikalliselle seuralle
Jopa 1,000 brasilialaista muuttaa Eurooppaan vuosittain vehreämpien laitumien toivossa. He eivät ole yksin. Itse asiassa suurin osa tämänkin hetkisten MM-kisojen tähtipelaajista hankkii elantonsa kotimaan ulkopuolelta. Argentiinalainen Messi ja portugalilainen Ronaldo, jotka kilpailevat molemmat maailman parhaan pelaajan tittelistä, hankkivat molemmat leipänsä Espanjassa.
Vain yksi Argentiinan ensimmäisen MM-ottelun avauspelaajista pelaa tällä hetkellä kotimaassaan, eikä yksikään vastustajajoukkue Bosnia-Hertsegovinan pelaajista pelaa paikalliselle seuralle. Vastaava tilanne on myös Brasilialla, jonka avauskokoonpanosta vain yksi pelaaja pelaa kotimaassa, sekä Ranskalla, jonka avauksesta vain kolme pelaajaa pelaa kotimaassaan.
Kaikki Englannin maajoukkueen pelaajat, jotka avasivat pelin Italiaa vastaan, pelaavat paikallisille seuroille – ja myös kaikki paitsi kaksi pelaajaa Italian avauksesta. Mutta nämä ovat vain poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Ei viikinkejä MM-kisoissa – vai onko sittenkin?
Yksikään viidestä Pohjoismaasta ei päässyt Brasilian MM-kisoihin, ja monet katsojat jäivätkin kaipaamaan värikästä Zlatan Ibrahimovicia – ruotsalaista pelaajaa, jonka alkuperät ovat bosnialais-kroatialaiset, ja joka pelaa tällä hetkellä Pariisissa.
Kaksi ”viikinkiä” on kuitenkin mukana maailmanmestaruuskisoissa tänä vuonna. Yhdysvaltojen paidassa pelaava Mix Diskerud syntyi Norjassa amerikkalaiselle äidille ja norjalaiselle isälle, mutta ei ole koskaan asunut Yhdysvalloissa. Hän jopa pelasi yhden nuorisotason maaottelun Norjan joukkueessa Yhdysvaltoja vastaan.
Aron Jóhannsson taas syntyi islantilaisille vanhemmille heidän opiskellessaan Yhdysvalloissa. Aronin vanhemmat palasivat kotimaahansa, kun heidän poikansa oli kolmevuotias. Jóhanssonista tuli ammattijalkapalloilija ja hänet kutsuttiin Islannin sekä Yhdysvaltain maajoukkueisiin lähes samanaikaisesti vuonna 2013. Hän päätyi valitsemaan ”tähtien ja raitojen” joukkueen.
Ennen avauspeliä ”tähtilippua” heiluttaessaan Johansson lauloikin kansallislaulua maalle, josta hänellä ei ole juuri ollenkaan muistoja, ja josta hän lähti ollessaan vain kolmevuotias
YK World Cupissa
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, joka on ollut innokas jalkapallofani nuoruudestaan lähtien, osallistui MM-kisojen avajaispeliin Sao Paulossa. ”Tämä yhteinen intohimo on osoitus siitä, kuinka urheilu voi yhdistää ihmisiä jaettujen arvojen, kuten tiimityön, reilun pelin ja keskinäisen kunnioituksen ympärille”, Ban sanoi.
YK:lla on meneillään useita hankkeita ja projekteja liittyen MM-kisoihin. UNICEFin kampanja taistelee lapsien ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä vastaan, UN Women koordinoi kampanjaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja UNAIDS sekä YK:n väestörahasto UNFPA pyörittävät yhdessä tietoisuutta lisäävää kampanjaa nimeltä Protect the Goal. Näiden ohella ILO:n uusin kampanja ”Red Card against Child Labour” taistelee lapsityövoiman käyttöä vastaan.
Lisäksi YK:n ympäristöohjelma UNEP palkitsee ympäristöystävällisiä hotelleja Brasiliassa ”Green Passport” -sinetillä ja YK:n kehitysohjelma UNDP avustaa Brasilian hallitusta kompensoimaan MM-kisojen hiilijalanjälkeä.