Navi Pillay kirjoittaa ugandalaisen ihmisoikeusaktivistin murhasta:
”Uutinen ugandalaisen ihmisoikeusaktivistin David Katon raa’asta murhasta on järkyttänyt maailmaa. David pahoinpideltiin kuoliaaksi Kampalassa, hänen kotinsa edessä, tammikuun 26. päivänä. Hän omisti suuren osan elämästään auttaakseen niitä, joita vainotaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia. Pari kuukautta ennen kuin David murhattiin hän joutui itse vihakampanjan kohteeksi. Paikallinen sanomalehti, The Rolling Stone, julkaisi hänen nimensä, valokuvansa ja osoitteensa, ja samalla monen muun homoksi tai lesboksi väitetyn tiedot, ja vaati, että nämä hirtetään. Viime kuussa hän ja kaksi muuta asianosaista haastoivat sanomalehden oikeuteen ja onnistuivat saamaan kiellon vastaavien juttujen julkaisemista vastaan.
David Katon näkyvyys avoimesti homoseksuaalisena miehenä ja aktivistina homoseksuaalisten, biseksuaalisten ja trans-ihmisten oikeuksien puolesta on ymmärrettävästi nostanut epäilyksen, että hän joutui homofobisen iskun kohteeksi. Kirjoitusajankohtana poliisi tutkii yhä hänen kuolemansa olosuhteita. Meidän on odotettava oikeudellisten prosessien tulosta ymmärtääksemme kuka hänet tappoi ja miksi. Mutta kuka ikinä onkaan vastuussa ja riippumatta siitä, mikä hänen motiivinsa on, tiedämme, että moni lesbo, homo, biseksuaali ja trans-ihminen tuntee suurta pelkoa Ugandassa ja muualla. He kohtaavat vieläkin laajalle levinneitä ennakkoluuloja ja homofobisen väkivallan jatkuvan uhan. David Katon kuolema vei heiltä rohkean ja kaunopuheisen puolestapuhujan.
Jos Davidin murha herättää keskustelua vainosta ja syrjinnästä, jota ihmiset kohtaavat seksuaalisen orientaationsa tai sukupuoli-identiteettinsä takia, hän ei kuollut turhaan. Tämän keskustelun pitää väistämättä puuttua homoseksuaalisuuden rangaistavuuteen. Yli 70 maan lakikirjoissa, Ugandan mukaan lukien, löytyy vielä homoseksuaalisuuteen liittyviä sanktioita. Nämä lait ovat anakronismeja, usein kolonialismin jäänteitä. Ne ovat luonnostaan syrjiviä ja rikkovat niiden ihmisoikeuksia, joiden käytöksestä ne yrittävät määrätä. Valtiot yrittävät usein oikeuttaa näiden lakien olemassaoloa vetoamalla julkiseen mielipiteeseen. Mutta julkinen mielipide itsessään ei koskaan voi oikeuttaa ihmisoikeuksien kieltämistä.
Homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistaminen on tärkeä ensimmäinen askel kohti aidon tasa-arvon luomista lain edessä. Mutta aito, kestävä muutos ei synny muuttamalla pelkästään lakeja. Meidän on myös muutettava mieliä. Samalla tavoin kuin rasismi ja naisviha, homofobia on ennakkoluulo, joka syntyy tietämättömyydestä. Ja muiden ennakkoluulojen tavoin, pitkällä tähtäimellä tehokkain vastaus on tiedotus ja koulutus. Viimeisten 50 vuoden aikana olemme nähneet selvän muutoksen melkein kaikkien yhteisöjen julkisessa mielipiteessä rodusta, sukupuolesta ja vammaisuudesta. Ihmisoikeuksiin ja syrjimättömyyteen uskovien haaste on kannustaa samanlaisen julkisen mielipiteen muutoksen syntymistä valtaväestöstä poikkeavan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin suhteen.
Tämä on valtava tehtävä, joka vaatii meidän kaikkien osallistumista ja sitoutumista. Perusviestit, jotka koskevat syrjimättömyyttä, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, pitäisi ottaa osaksi koulujen lukujärjestystä kaikkialla. Tätä pitäisi vahvistaa tehokkailla valistuskampanjoilla, jotka voittavat suuren yleisön puolelleen. Siviiliyhteiskunnan rooli on keskeinen. Kaikkialla, missä sosiaalista kehitystä on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana, muutos on osittain ollut yhteisöpohjaisten ryhmien ja muiden kansalaisjärjestöjen yhteisten ponnistusten seurausta. Tänään meillä on käytettävissämme sosiaalinen media ja internetpohjaiset kampanjat, joten kansalaisyhteiskunnasta lähtevien valistuskampanjoiden mahdolliset vaikutukset ovat suuremmat kuin koskaan.
Meidän, Yhdistyneiden Kansakuntien, täytyy olla halukkaita tukemaan ja kannustamaan tätä muutosta. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on jo sitoutunut tähän tehtävään. Puheessaan ihmisoikeuksien päivänä, 10. joulukuuta 2010, hän lupasi tehdä työtä maailmanlaajuisesti homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistamisen puolesta, käyttämällä sekä henkilökohtaista diplomatiaa että julkista vaikuttamistyötä tuen mobilisoimiseksi. ”Väkivalta loppuu vasta silloin, kun nousemme ennakkoluuloja vastaan”, hän sanoi. ”Stigma ja syrjintä loppuvat vasta kun yhdessä sovimme, että sanomme vastaan. Tämä vaatii sen, että me kaikki teemme osamme; puhumme kotona, töissä, kouluissamme ja yhteisöissämme; seisomme yhdessä solidaarisina.”
Tänään muistamme merkittävän miehen ja merkittävän ihmisoikeusaktivistin poismenoa. Kunnioittakaamme David Katon muistoa sitoutumalla uudelleen niihin arvoihin, joita hän pyrki puolustamaan: jokaisen yksilön yhtäläistä arvoa, seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta.”
Navi Pillay on Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisoikeuskomissaari.