Maailman vesiviikko (World Water Week) järjestettiin Tukholmassa 26.- 31. elokuuta teemalla ”vesi ja ruokaturva”. Kuten Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) johtaja José Graziano da Silva sanoi avausseremonian puheessaan “Ruokaturvaa ei ole ilman vesiturvaa”.
Vesiviikon painopisteenä oli tehokkaampi vedenkäyttö maanviljelyssä sekä vedenkäytön yhteys terveyteen, kaupunkisuunnitteluun ja vihreään talouteen. FAO arvio, että maailmanlaajuisesti 30 % kaikesta tuotetusta ruuasta, määrä joka vastaa 1,3 miljoonaa tonnia, tuhlataan vuosittain ruokaketjussa matkalla pellolta haarukkaan. Näin ollen veden kulutuksen vähentäminen on tärkeä osa kestävämpää ruokatuotantoa.
FAO on julkaissut uuden ruuansaannin epävarmuutta vähentävän mallin, jonka pyrkimyksenä on hallinnoida paremmin maataloudessa käytettyjä vesiresursseja ja vähentää ylimääräistä vedenkulutusta. Päämääränä on edistää käytäntöjä, jotka parantavat vesitehokkuutta. Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi kastelujärjestelmien modernisointi, jäteveden kierrättäminen ja uusiokäyttö, veden saastumisen ehkäisy ja sadeveden kerääminen maatiloilla kuivuuteen liittyvien riskien vähentämiseksi.
Maailman makeavesivarannoista 70 % käytetään maanviljelykseen ja yksi kolmasosa kaikista viljellyistä kasveista käytetään eläinten rehuna. Eläinten kasvatus vaatii 5 – 10 kertaa enemmän vettä kuin kasvien viljely. Eräät ruotsalaiset tutkijat totesivat, että vedenpuute tulee vaikuttamaan ruuantuotantoon maailmanlaajuisesti. 40 vuoden kuluessa lähes kaikki saattavat olla pakotettuja ryhtymään kasvisyöjiksi, jotta globaali ja katastrofaalinen ruokakriisi voitaisiin välttää.
Päättäjäistilaisuuden pääpuhuja oli UN Womenin apulaispääjohtaja Lakshmi Puri. Hän korosti puheessaan, että vedensaanti kuvastaa miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa. Naisilla on päävastuu veden keruusta sekä maalaiskylissä että suurkaupunkien slummeissa. On arvioitu että maailmanlaajuisesti naiset käyttävät yli 200 miljoonaa tuntia veden keräämiseen. Tämä vaikuttaa naisten terveyteen ja lisäksi heikentää heidän mahdollisuuksiaan kouluttautua tai ansaita rahaa muilla tavoilla.
”Vedensaanti vaikuttaa liian usein epäsuhteisesti naisiin ja tyttöihin. Vaikka naiset huolehtivat suurimmasta osasta veteen liittyvistä työtehtävistä, ovat avainasemassa ruuantuotannossa, varsinkin toimeentuloon liittyvässä maanviljelyssä, ja suorittavat suurimman osan hoivatyöstä, heidän osallistumisensa päätöksentekoon veden- ja ruuanhallinnon suhteen on hyvin vähäistä. Tämä johtaa yksipuoliseen ja väärininformoituun päätöksentekoon ja myös vaarantaa naisten ihmisoikeudet” Puri sanoi.
Useammat ihmiset maailmassa omistavat puhelimen kuin vessan. Heikko sanitaatio vaikuttaa erityisesti naisiin ja tyttöihin; Tukholman kansainvälisen vesi-instituutin (SIWI) mukaan vessojen puute aiheuttaa vuosittain lähes 194 miljoonaa koulupoissaoloa. Naisille ja tytöille asianmukaiset vessat tarkoittavat itsekunnioitusta ja turvallisuutta.
SIWI huomautti, että Ruotsissa käytetään puhdasta vettä vessojen huuhtelemiseen, samalla kun lähes 8000 lasta kuolee päivittäin veteen liittyviin sairauksiin. Yksi Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteista on puolittaa ilman kunnollista sanitaatiota elävien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä. Kyseinen tavoite on pysynyt melko näkymättömänä ja päämärän saavuttaminen on vielä kaukana tulevaisuudessa.
Huolimatta Vesiviikon tärkeästä sanomasta, viikkoa itsessään kritisoitiin mediassa sen pääsponsorin, monikansallisen suuryrityksen Nestlén vuoksi. Konferenssissa osallistujille jaettiin Vittelin vesipulloja, vaikka Tukholman vesijohtovesi on yksi puhtaimpia maailmassa.