13.5.2013 – Kidnappauksista, kidutuksesta ja kiristyksestä on tullut tuottavia tulonlähteitä lainsuojattomassa Siinain erämaassa. Ihmiskauppa on ollut tiedossa vuodesta 2009, ja YK, EU sekä ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta juuri mitään ei ole tehty laittomuuksien lopettamiseksi. Siinai sijaitsee Egyptin alueella, mutta vasta äskettäin Egyptissä on myönnetty, että alueen ihmiskauppa on todellinen ongelma.
Välimeri oli pitkään tärkeimpiä portteja Eurooppaan, mutta nyt kahdenväliset sopimukset Italian ja Libyan välillä mahdollistavat siirtolaisten käännyttämisen Libyaan. Tämän takia yhä harvempi pakolainen Afrikan sarven alueelta tulee Eurooppaan meriteitse. Pakolaiset ovat sen sijaan valinneet maareitin Israeliin. Israel pystytti kuitenkin 240 kilometriä pitkän aidan Egyptin rajalle pysäyttääkseen pakolaisvirran.
Melkein jokainen ihmiskauppiailta pelastettu kertoo veden- ja ruoanpuutteesta, vakavista pahoinpitelyistä, jatkuvista raiskauksista ja muunlaisesta seksuaalisesta väkivallasta, sulatetun muovin pudottamisesta iholle ja annetuista sähköiskuista. Monia on pidetty kellareissa silmät sidottuina kuukausia, joskus jopa yli vuoden. Vangittuja on myös pakotettu kiduttamaan toisiaan. Samalla kun kidutuskeinot ovat raaentuneet, ovat takuusummat nousseet jopa 30 000 euroon.
Ihmiskauppa Siinaissa -raportissa professori Mirjam van Reisen ja ruotsalais-eritrealainen toimittaja Meron Estefanos ehdottavat tehostettua alueellista yhteistyötä ihmiskaupan lopettamiseksi. Raportissa suositellaan muun muassa, että YK perustaa työryhmän, jossa tilanteeseen osalliset maat ottavat kokonaisvaltaisen lähestymistavan Afrikan sarven pakolaiskriisiin. Lisäksi EU:ta kehotetaan katkaisemaan kahdenvälisen tukensa Eritrealle sen hälyttävän ihmisoikeustilanteen takia. Kahdenvälisen avun sijaan EU:n tulisi tukea eritrealaisia pakolaisia Etiopiassa ja Sudanissa.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan Eritreasta lähtee 3000 pakolaista kuukaudessa naapurimaihin Etiopiaan ja Sudaniin. Suurin osa ihmiskaupan uhreista on eritrealaisia, ja heidät siepataan matkalla pakolaisleireihin tai niistä pois. He yrittävät päästä muihin alueen maihin tai Eurooppaan salakuljettajien avulla, mutta päätyvät lopulta kauppatavaraksi tai siepatuiksi.
Raportin kirjoittajien mukaan eritrealaiset korkeat virkamiehet ansaitsevat huomattavia määriä rahaa ihmiskaupasta. On myös esiintynyt epäilyjä pakolaisleirien turvallisuushenkilöstön sekaantumisesta ihmiskauppaan tarjoamalla harjoittajille tietoa ”kaupattavaksi soveltuvista” pakolaisista leireistä käsin. Todennäköisesti sieppaajat myös lahjovat paikallisia viranomaisia maanteillä kuljettaessaan lastiaan. Suezin kanava on yksi maailman valvotuimpia väyliä, joten sadan kahlitun pakolaisen kuljettaminen huomaamatta avolavoilla ei ole mahdollista. Tämä tarkoittaa, että paikalliset viranomaiset saanevat osan tuotoista.
”On täysin mahdotonta hyväksyä, että EU omalla politiikallaan, kuten käännyttäessään pakolaisia takaisin Libyaan vuosina 2009–2011, vaikuttaa epäsuorasti ihmisten salakuljetukseen”, sanoi professori van Reisen ruotsalaiselle OmVärlden -lehdelle. ”Tällä ajanjaksolla yhä useammat pakolaiset ottivat suunnakseen Israelin, ja liikenne Siinain läpi kasvoi – ja sen myötä myös ihmiskauppa.”
Vaikka monet tietävät riskit, niin yhä usea eritrealainen lähtee maasta vain päätyäkseen suoraan ihmiskauppiaiden käsiin. Vuodesta 2006 noin 4000 Siinain läpi yrittäneen pakolaisen arvioidaan kuolleen matkallaan.