28.4.2014 – Hornstrandirin luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Islannin luoteisosissa, on ollut tyhjillään siitä saakka, kun alueen viimeisetkin uudisasukkaat lähtivät hyläten pohjoista napapiiriä lähellä sijaitsevat maatilansa yli sata vuotta sitten. Kirkkaana päivänä horisontissa voi nähdä jopa Islannin itärannikolla siintävät jäätiköiden huiput. Hornstrandirin kaukainen ja eristetty alue onkin tunnettu koskemattomista maisemista sekä luonnonmukaisista olosuhteista, joita myös miljoonat merilinnut pitävät pesimäpaikkanaan. Tai niin ainakin ranskalainen valokuvaaja Julien Joly luuli, kun hän lähti valokuvaamaan aluetta.
Muoviroskien täyttämät rannat oli yksi viimeisistä asioista, joita hän odotti retkellä näkevänsä.
”Ajattelin, että kaukaisilla ja asumattomilla alueilla, kuten Hornstrandirilla, ei näkyisi ihmisen jättämää kädenjälkeä ollenkaan”, sanoo Joly uutiskirjeen haastattelussa. ”Kaikkein järkyttynein olin kuitenkin siitä, kun huomasin osan rannalla lojuneista roskista päätyneen lintujen ja merieläinten vastalaukkuihin.”
Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA arvioi, että muoviroskat tappavat vuosittain arviolta 100,000 merinisäkästä sekä miljoonia lintuja ja kaloja ympäri maailmaa.
Koskemattomasta ja puhtaasta luonnosta otettujen valokuvien sijaan Joly palasikin takaisin Ranskaan valokuvien kanssa, jotka havainnollistuvat muoviroskan määrää Islannin rannoilla. Valokuvat ovat esillä galleriassa Breton kaupungissa, Rennesissä.
”Olin matkalla islantilaisen Arctic Fox – tutkimuskeskuksen tutkimusryhmän kanssa. Kun saavuimme Hornstrandiriin, näimme pitkiä rantoja täynnä kellukkeiden palasia ja rikkinäisiä kalaverkkoja. Matkaseurueeni selitti minulle, että virtaukset ovat kuljettaneet kaiken roskan mereltä rannoille.”
Islannin kansalaisjärjestö, Sininen Armeija (Blai herinn) on käyttänyt kahden vuosikymmenen aikana 49,000 työtuntia siivoten alueen rantoja vapaaehtoisesti. ”Valitettavasti valokuvat näyttävät tilanteen sellaisena kuin se oikeasti on”, sanoo Sinisen armeijan perustaja Tómas Knutsson. ”Virtaukset kuljettavat maalle jatkuvasti merellä ajelehtivia puita ja roskia, kuten pyydyksiä, muovia ja renkaita. Kirjoituksista päätellen nämä tavarat ovat peräisin useista eri maista.”
Jolien ottamien kuvien mukaan tavaroita ajelehtii Islannin rannikolle jopa Kiinasta saakka. Knutssonin sanoo, että kalastukseen liittyvä roska tulee kuitenkin pääasiassa Islantilaisilta aluksilta: ”Kalastajat heittävät paljon roskaa mereen, vaikka jotkut omistajat ovat kieltäneet tällaisen toiminnan täysin.”
Islannin Kalastusalusten omistajien liitto (LIU) on vuosien ajan kampanjoinut Islannin kalastusalusten aiheuttamaa meriroskaa vastaan sekä kerännyt järjestelmällisesti synteettisestä materiaalista valmistettuja pyydyksiä jo yli kymmenen vuoden ajan. ”Tietääkseni yksikään kalastusvaltio maailmassa ei suhtaudu ongelman yhtä vakavasti kuin me” toteaa Guðfinnur G. Johnsen, liiton tekninen neuvonantaja.
Islannin matkailutoimistot mainostavat Islantia luonnonmukaisena ja puhtaana kohteena. Jolyn mukaan heillä on erityisen hyvä syy suhtautua vallitsevaan tilanteeseen vakavasti. Hän sanoo saaneensa valokuvillaan voimakkaan reaktion aikaan Islannissa, mutta ulkomailla reaktiot ovat olleet vielä voimakkaampia.
”Islantilaisten palaute on ollut se, että he ovat hyvin pahoillaan rannikoidensa tilasta. Ranskassa reaktiot ovat olleet paljon voimakkaampia, sillä meidän mielikuvissamme Islanti on luonnonmukainen paratiisi. Näyttelyn kuvat ovat olleet suuri shokki kävijöille. Heidän on ollut vaikea uskoa, että kuvat on todella otettu napapiirin läheltä. Toivon, että shokki auttaa ihmisiä ymmärtämään, kuinka vakava tämä ongelma on.”
Julien Jolien ottamia kuvia voit katsoa täältä: http://www.flickr.com/photos/113898745@N05/with/12107972504/