Ympäristö on ollut kiivaan väittelyn aiheena Islannissa pari viimeisintä vuosikymmentä. Vilkas keskustelu vesivoimasta ja geotermisten hankkeiden eduista ja haitoista haavoittuvilla, asumattomilla ylänköalueilla on kuitenkin äskettäin syrjäyttänyt ilmastonmuutosta koskevan keskustelun.
Vuosikymmen sitten tunnetut artistit, kuten Sigur Rós ja Björk, järjestivät maan historian suurimman ulkoilmakonsertin (Náttúra -konsertin), jossa vaadittiin ylänköjen suojelemista. Vuonna 2008 ilmastonmuutos oli maailmanlaajuisesti keskustelu aihe, mutta Islannissa aihetta ei juurikaan käsitelty.
Tilanne on täysin erilainen nyt, johtuen todennäköisesti niin sanotusta ”Greta-ilmiöstä” – nykyään Björk kehottaa ilmastotoimintaan maailmankiertue-konserteissaan samalla kun Greta Thunbergin tilaisuutta varten nauhoitettu viesti heijastetaan jättiruudulle.
Muutos näkyy myös Islannin eniten myytyjen kirjojen luettelossa, jossa ”On Time and Water” -kirja on yksi tämän hetken myydyimmistä tietokirjoista. Ilmastonmuutos ja historia kudotaan kirjailija Andri Snær Magnasonin perheen tarinaan. Hän oli yksi Náttúra -konsertin järjestäjistä, mutta UNRICin pohjoismaisen uutiskirjeen haastattelussa hän kertoo liittyneensä ympäristöliikkeeseen keskittymättä sen suuremmin ilmastoon, sillä hän koki, ettei hänellä ollut tarpeeksi tietoa aiheesta, ja ajatteli että on parempi jättää aihe tutkijoille.
”Sitten tapasin erään tutkijan, joka sanoi minulle suoraan, että koska minulla oli tarinankerronnan lahja, velvollisuuteni kirjailijana oli kertoa ilmastonmuutoksen tarina. Olin skeptinen ja huomautin, etten voinut luottaa omaan tutkimukseeni ja en halunnut luottaa sokeasti muiden ihmisten päätelmiin.”
Andri Snær kertoo, että hän oli aluksi helposti manipuloitavissa – jo pelkkä YouTube-video saattoi kylvää häneen epäuskon siemeniä.
”Kun sain tarkastella aihetta tarkemmin ja sain faktat eteeni valtamerien happopitoisuuksista, jäätiköiden sulamisesta ja nousevista lämpötiloista, olin häkeltynyt. Kun onnistuin selittämään asiat itselleni, tunsin voivani selittää ne myös muille ihmisille. Sukuhistoriani auttoi tässä, sillä isovanhempani ovat aktiivisia jäseniä Islannin jäätikkötutkijoiden seurassa.”
Tämä vaikutti kirjoittajan päätökseen välttää journalistista lineaarista kerrontaa. Sen sijaan hän lisäsi kertomukseen ”rakkautemme planeettaa kohtaan, joka on motiivimme sen pelastamiksesi”.
“Aloin miettiä, kuinka irrotettuja olemme ajasta ja etenkin sellaisista ilmiöistä kuin atomipommi. Ymmärryksemme ydinaseista oli huomattavista erilainen nyt, verrattuna siihen aikaan, kun se oli vain konsepti ja ennen kuin se otettiin käyttöön tappaen satoja tuhansia ihmisiä, ja tajusimme, että se voi tuhota kaiken elämän maapallolla. Sama pätee ilmastomuutokseen – ajattelemme sitä edelleen samanlaisena käsitteenä kuin ydinpommi, ennen kuin se räjähti.”
Andri Snær huomauttaa, että suhteessa keskustelu ilmastonmuutoksesta on melko tuoretta.
”Suhtaudun tähän haasteeseen erittäin vakavasti ja olen ajatellut tätä noin kymmenen vuotta, ja kesti hetken, ennen kuin löysin tavan koskettaa ihmisten mieliä. Sekoitan tieteellistä tietoa ja esimerkiksi mytologiaa kirjassani. Tämä ei ole mitään uutta: atomiaseiden isä Robert Opphenheimer viittasi Bhagavata Gitan intialaiseen mytologiaan, kun hän näki ensimmäisen ydinpommin räjähtävän. Mytologia on aina ollut läheisessä yhteydessä tietoon. Ja näitä menetelmiä käyttämällä saan ihmiset perehtymään ilmastonmuutokseen.”
Omaksuivatko islantilaiset ympäristönsuojelijat liian hitaasti ilmastomuutoksen vai eivät, Andri Snær Magnasonia ei voida syyttää toimettomuudesta. Uuden kirjansa lisäksi hän on käyttänyt tätä teemaa erinäisissä luentotilaisuuksissa, joita ovat täydentäneet Hjaltalín ja Gus Gus -ryhmien ja Högni Egilssonin musiikki.
”Kirjailijana minulla on oikeus kirjoittaa tämän tyylistä tekstiä ja kehittää jotain uutta. Kampanjakokemuksestani tiedän, että vaikka uutiset ovat informatiivisia, vaaditaan kokonainen kirja, jos halutaan saada koko kuva mistä tahansa asiasta.”
Andri Snær oli Islannin presidenttiehdokas vuonna 2016 ja 14,3 prosentilla äänimäärästä hän tuli kolmanneksi, päästen näin entisen pääministerin, Davíð Oddssonin, edelle.
Andri Snær on vakaasti sitä mieltä, että elämme historiassa ainutkertaista ajanjaksoa, jossa kaikki on vaakalaudalla, jopa elämä maan päällä.
”Kun virkamiehet kokoontuvat YK:hon, he keskustelevat ilmaston tulevaisuudesta. 1920-luvulla ihmiset eivät kokoontuneet kansainvälisesti puhuakseen aiheesta.”
Hän jatkaa: ”Ilmastolla on jälleen mytologinen asema – nyt valitsemme parlamenttiin edustajan, joka on ottanut ilmastonjumalan roolin, ja joka voi vaikuttaa siihen, millainen ilmasto meillä on satojen vuosien päästä. Ei ole varmaa, että nämä ihmiset ymmärtävät tämän ainutlaatuisen, melkein järjettömän tilanteen.”
Kun päätöksiä tehdään YK:n yleiskokouksessa, ne suljetaan, kun nuija lyödään pöytään. YK:ssa vuosikymmeniä käytetty nuija on lahja Islannilta, ja sen nimi on Islannin lahja, ja sen nimi on Thorin vasara, joka on nimetty pitkäaikaisen islantilaisen pysyvän edustajan, Thor Thorsin jälkeen.
On vain sopivaa, että ilmastosta tehdyt päätökset sinetöidään ukkosen jumalan vasaralla.