Tasa-arvon oikeudellisten perusteiden turvaaminen (1945-1962)
Naisten roolin tunnustaminen kehityksessä (1963-1975)
YK:n naisten vuosikymmen (1976-1985)
Kohti tasa-arvoa, kehitystä ja rauhaa (vuodesta 1986 eteenpäin)
Tasa-arvon oikeudellisten perusteiden turvaaminen (1945-1962)
Naisten oikeudet on tunnustettu YK:ssa alusta saakka. YK:n peruskirjan johdannossa vahvistetaan ”usko perusihmisoikeuksiin, ihmisen arvokkuuteen, miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin, ja pienten ja suurten valtioitten yhtäläisiin oikeuksiin”. Lisäksi peruskirjassa on 4 erilaista artiklaa, jotka vahvistavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluvan kaikille, rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta. Koskaan aiemmin kansainvälinen oikeudellinen asiakirja ei ollut ottanut huomioon kaikkien ihmisoikeuksia, mukaan lukien naiset, ja vielä korostaen naisten ihmisoikeuksia.
Naisten aseman komissio (CSW), joka on Talous- ja sosiaalineuvoston alainen komissio, perustettiin vuonna 1946 ja se aloitti työnsä autonomisena komissiona vuoden 1947 alussa, oltuaan ensin Ihmisoikeuskomission alakomissio. CSW on yhä olemassa Talous- ja sosiaalineuvoston toiminnallisena komissiona ja se työskentelee tiiviisti UN Womenin kanssa. CSW otti osaa ihmisoikeusjulistuksen vedokseen, sen tehtävänä oli tarkistaa, että julistuksen kieli oli tasa-arvoista.
YK:n olemassaolon ensimmäisinä vuosikymmeninä naisten kysymyksiä edistettiin pääasiassa varmistamalla naisten oikeudellisia ja kansalaisoikeuksia. Lisäksi varmistettiin, että jäsenvaltiot toteuttivat naisten aseman parantamiseen tähtääviä käytäntöjä. Jäsenvaltioita pyydettiin muuttamaan lainsäädäntöä, parantamaan naisten poliittisia ja taloudellisia oikeuksia, varmistamaan naisten pääsy koulutukseen ja parantamaan työskentelyolosuhteita.
Naisten roolin tunnustaminen kehityksessä (1963-1975)
Vuosien 1963 ja 1975 välillä hallitukset noudattivat yhä enenevissä määrin YK:n vaatimuksia naisten aseman parantamisesta. Vuonna 1967 YK:n yleiskokous otti käyttöön julistuksen naisten syrjinnän poistamisesta. Tosin se tarjosi pelkkiä suosituksia ja jäsenvaltioiden yritykset julistuksen täytäntöönpanon suhteen olivat rajatut. Tästä seurasi, että tehokkaampi, oikeudellisesti sitovampi, yleissopimus kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamiseksi, otettiin käyttöön vuonna 1979.
Kysymys perhesuunnittelusta oli hyvin ristiriitainen ja se nostettiin YK:n esityslistalle 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Katoliset maat ja muslimimaat vastustivat perhesuunnittelua ja useat maat uhkasivat vetää pois tukensa UNICEF:lta ja UNFPA:lta, mikäli ne ottaisivat perhesuunnittelun mukaan ohjelmiinsa. Oikeus perhesuunnitteluun tunnustettiin Teheranin julistuksessa vuonna 1968, ja se sisältyi myös 1969 YK:n yleiskokouksen sosiaalisen edistyksen ja kehityksen julistukseen. Mutta oikeus perhesuunnitteluun määriteltiin tarkemmin vuoden 1975 kansainvälisen naisten vuoden konferenssissa ja vuoden 1979 yleissopimuksessa kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamiseksi.
Naisilla oli suurempi rooli YK:ssa 1970-luvulla, mikä näkyi hyvin, kun Suomen Helvi Sipilä nimitettiin ensimmäiseksi naispuoliseksi apulaispääsihteeriksi, vuonna 1972. Samalla päätettiin julistaa vuosi 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi ja järjestää maailman naiskokous samana vuonna.
Naisten oikeudet nousivat YK:n toimien eturintamaan 1970-luvulla. Ensimmäinen maailman naiskokous pidettiin Mexico Cityssä vuonna 1975. Samana vuonna YK aloitti naisten päivän juhlimisen 8. maaliskuuta, vaikka jotkut maat olivat juhlineet sitä jo vuodesta 1911 saakka. Maailman naiskokouksen teema oli naiset-kehitys-rauha, joista tuli koko YK:N naisten vuosikymmenen teema.
YK:n naisten vuosikymmen (1976-1985)
YK:n naisten vuosikymmenen aikana naisten rooli muuttui. Naisia ei enää nähty tuen ja toimien kohteina, vaan heidät nähtiin tärkeinä toimijoina.
Pohjaten ensimmäiseen maailman naiskokoukseen, joka pidettiin Mexico Cityssä vuonna 1975, vuosista 1976–1985 tuli YK:n naisten vuosikymmen ja vapaaehtoinen rahasto YK:n naisten vuosikymmenelle perustettiin.
Vuonna 1976 Talous-ja sosiaalineuvosto päätti perustaa INSTRAW:in (International Research and Training Institute for the Advancement of Women), suomeksi kansainvälinen tutkimus- ja koulutus instituutti naisten etenemiselle). Siellä tutkittiin ja keskityttiin valmiuksien kehittämiseen ja osaamisen hallintaan, tavoitteena oli sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan edistäminen. Vuonna 2011 INSTRAW tuli osaksi UN Womenia.
Vuonna 1979 hyväksyttiin yleissopimus kaikenlaisen naisten syrjinnän poistamiseksi. Siihen viitataan usein myös naisten ihmisoikeuksien julistuksena, toteamalla naisten oikeudet ihmisoikeuksiksi, Yleissopimus vaati YK:n naisiin kohdistuvan diskriminaation komitean (CEDAW) perustamista, jonne yleissopimuksen osapuolet raportoivat täytäntöönpanon kehityksestä joka neljäs vuosi.
Viisi vuotta ensimmäisen kokouksen jälkeen, toinen maailman naiskokous pidettiin Kööpenhaminassa vuonna 1980. Kööpenhaminan kokouksessa keskityttiin työllisyyteen, terveyteen ja koulutukseen ja se arvioi kansainvälisen naisten vuoden maailmankokouksen edistystä.
YK:n naisten vuosikymmen päättyi Nairobissa vuonna 1985 pidettyyn maailmankonferenssiin, jossa tarkasteltiin ja arvioitiin YK:n naisten vuosikymmenen (naiset-kehitys-rauha) saavutuksia. Arviointi osoitti, että vaikka jotakin edistystä oli tapahtunut, niin Meksikossa vuonna 1975 asetettuja tavoitteita ei ollut saavutettu. Yksi Nairobin kokouksen tuloksia oli UNIFEM:in perustaminen, joka korvasi vapaaehtoisen rahaston YK:n naisten vuosikymmenelle.
Maailman naiskokoukset olivat tärkeitä itsessään, mutta samassa yhteydessä järjestettiin myös kansalaisjärjestöjen konferenssit. Vuonna 1975 Mexico Cityssä kansalaisjärjestökonferenssilla oli 4000 osallistujaa ja sen jälkeen osallistujamäärät ovat tasaisesti kasvaneet, saavuttaen 50 000 osallistujaa vuonna 1995 Pekingissä.
YK:n naisten vuosikymmenen aikana tilastot eriteltiin sukupuolen mukaan, mikä auttoi tekemään naisten näkymättömyydestä näkyvämpää.
Kohti tasa-arvoa, kehitystä ja rauhaa (vuodesta 1986 eteenpäin)
Neljäs maailman naiskokous järjestettiin Pekingissä vuonna 1995 ja se totesi naisten oikeudet ihmisoikeuksiksi Pekingin toimintaohjelmassa. Kyseinen ohjelma on nähty aiemmissa kokouksissa tehtyjen päätösten lujittajana, mukaan lukien päätökset koskien naisia, mutta myös koskien ympäristöä, väestöä, ihmisoikeuksia ja sosiaalista kehitystä. Sukupuoliperspektiivin valtavirtaistamista korostetaan kautta linjan Pekingin toimintaohjelmassa. Tämän tuloksena YK aloitti sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kaikissa käytännöissään ja ohjelmissaan 1999-luvulla. Talous- ja sosiaalineuvosto teki päätöksen ”Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta kaikissa YK:n ohjelmissa ja käytännöissä” heinäkuussa 1997. Tämä päätös ehdottaa, että koko YK – järjestelmän tulisi olla velvoitettu ottamaan osaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen.
Vuonna 2000 YK:n yleiskokouksella oli erityinen istunto ”Naiset 2000: Sukupuolten välinen tasa-arvo, kehitys ja rauha 2000-luvulla”. Se tarkasteli kaikkien olemassa olevien YK:n ohjelmien toimia, jotka käsittelivät naisia ja jotka oli hyväksytty viimeisen 25 vuoden aikana.
Vuosituhat kokous syyskuussa 2000 sisällytti sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten osallistamisen yhdeksi vuosituhattavoitteista, tavoite numero 3, äitien terveys käsiteltiin kohdassa 5.
Turvallisuusneuvosto otti vuonna 2000 käyttöönsä mullistavan 1325 resoluution koskien naisia, rauhaa ja turvallisuutta. Siinä vaaditaan naisten mukaan ottamista kaikkiin rauhanturvaoperaatioihin ja rauhanrakennustyöhön. Sitä seurasivat myöhemmin resoluutiot 1820, 1888 ja 1889 sekä Margot Wallströmin nimittäminen pääsihteerin erityisedustajaksi seksuaalisesta väkivallasta konflikteissa vuonna 2010.
Vuoden 2010 yleiskokouksessa päätettiin sulauttaa yhteen 4 YK:n yksikköä ja täten muodostaa UN Women, uusi organisaatio, jolla oli parempi rahoitus. UN Womenin tarkoituksena on käsitellä asioita jotka koskevat sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksia. UN Women muodostui YK – järjestelmän 4 osasta, YK:n naisten kehitysrahastosta (UNIFEM), Kansainvälisestä tutkimus- ja koulutusinstituutista naisten aseman edistämiseksi (INSTRAW), Sukupuolikysymysten ja naisten aseman edistämisen erityisneuvonantajasta (OSAGI) ja naisten aseman edistämisen yksiköstä (DAW).
Lähteet: http://www.un.org/en/globalissues/women/links.shtml
http://www.un.org/womenwatch/daw/CSW60YRS/CSWbriefhistory.pdf
http://www.unsystem.org/ngls/documents/publications.en/develop.dossier/dd.06/contents.htm