3.1.2013 Kesäkuussa 2012 Parwan maakunnasta Afganistanista kotoisin oleva nainen teloitettiin julkisesti Talebanin häneen kohdistamien aviorikossyytösten vuoksi. Heinäkuussa Laghmanin maakunnassa naisten asioista vastaavan hallitusosaston johtaja salamurhattiin ja joulukuussa myös hänen seuraajansa Najia Seddiqui murhattiin.
Tuoreimmassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Afganistanissa tarkastelevassa raportissa viitattiin näihin murhiin sekä muihin vastaaviin tapauksiin, joita on sattunut hallituksen valvontapiiriin kuulumattomilla alueilla. Yhdistyneiden kansakuntien Afganistanin operaation (UNAMA) ja YK:n ihmisoikeusjärjestön (OHCHR) kirjoittamassa raportissa kerrotaan aktivistien ja kansalaisyhteiskunnan olevan yhä huolestuneempia siitä, että naisten oikeuksia vastustavat konservatiivit voimistuvat jälleen.
Raportissa tutkitaan erityisesti Afganistanin hallituksen vuonna 2009 hyväksymän lainsäädännön toimeenpanoprosessia. Lainsäädännöllä kriminalisoitiin ensimmäistä kertaa lapsiavioliito, pakkoavioliito, pakotettu polttoitsemurha sekä muut naisiin kohdistuvat väkivallan muodot mukaan lukien raiskaus.
YK:n ihmisoikeustoimisto reagoi 10.12. murhatun Najia Seddiquin kuolemaan vaatimalla, että hänen murhaajiensa on löydyttävä. Ihmisten on ymmärrettävä, että ”ne, jotka hyökkäävät naisia vastaan Afganistanissa on tuotava oikeuden eteen” sanoi toimiston edustaja Rupert Colville.
Seddiquin edeltäjän murhasta on syytetty Talebania, mutta UNAMA:n raportissa todetaan, että vanhempi hallituksen virkamies oli uhkaillut häntä, sillä hän ei suostunut kertomaan missä 19-vuotias nainen, jonka kanssa mies halusi mennä naimisiin, oleskeli. Kyseinen nuori nainen oli jo mennyt naimisiin itse valitsemansa kumppanin kanssa.
UNAMA:n mukaan on kannustavaa, että tapauksia raportoidaan yhä enemmän. Tästä huolimatta tuomittujen määrä on edelleen hyvin vähäinen. Huomattava este saada oikeutta on Afganistanin poliisin ja syyttäjien perinteinen tapa esitellä tapaukset jirgoille (vanhimpien tapaamisille) ja shuroille (paikallisille neuvostoille), jotka usein heikentävät naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten lakien toimeenpanoa ja vahvistavat haitallisia menettelytapoja.