“Sana leviää: naisiin ja tyttöihin kohdistuvalla väkivallalla ei ole sijaa missään yhteiskunnassa ja tekijöitten rankaisematta jättämistä ei tulla enää hyväksymään”
-YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon
Pääsihteerin UNiTE- kampanjan mukaan jopa 70 prosenttia naisista joutuu fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan uhriksi elämänsä aikana. Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on monta muotoa, se voi olla fyysistä, seksuaalista, psykologista tai taloudellista väkivaltaa. Se voi olla mitä tahansa kotiväkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta ihmiskauppaan ja kunniaväkivaltaan ja muunlaiseen naisten tappamiseen. Naisiin kohdistuva väkivalta on myös maailmanlaajuinen ilmiö. Väkivallan muotojen yleisyys vaihtelee maakohtaisesti, mutta joka puolella maailmaa naiset kohtaavat väkivaltaa siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat naisia, oli väkivallan tekijänä sitten heidän kumppaninsa, perheenjäsenensä, tuntematon henkilö kadulla taikka juuri ne instituutiot, joiden olisi tarkoitus suojella naisia.
Vaikka YK on korostanut naisten oikeuksia siitä saakka kun järjestö perustettiin, yksi keskeinen asia koskien naisten oikeuksia pysyi pitkään näkymättömänä: naisiin kohdistuva väkivalta. Vasta 1990-luvulla asia alettiin nähdä nimenomaan ihmisoikeuskysymyksenä ja silloin siitä tuli oleellinen osa YK:n tavoitteita. Siitä saakka naisiin kohdistuva väkivalta on saanut osakseen yhä kasvavaa huomiota ja on nyt keskeinen opinkappale YK:n työskentelyssä. Naisten ruohonjuuritason organisaatiot olivat keskeisessä roolissa asian tuomisessa yleiseen tietouteen. He toivat esille, kuinka naisiin kohdistuva väkivalta ei ole yksittäisten sattumanvaraisten ja yksittäisten tekojen seurausta, vaan se on juurtunut syvälle epätasa-arvon rakenteisiin.
Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on vakavat seuraamukset ja sen kustannukset yhteiskunnalle ovat hirvittävät. Se rikkoo perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, se huonontaa yhteiskunnan tuottavuutta, heikentää inhimillistä pääomaa ja talouskasvua. Kuten Michelle Bachelet, UN Womenin pääjohtaja, on sanonut ”tällaisen koettelemuksen vaikutusta yhteiskuntaan – psykologista, fyysistä ja taloudellista -ei voi painottaa liikaa. ”
Naisiin kohdistuva väkivalta tuli osaksi YK:n agendaa 1990-luvulla
Konferenssit, jotka pidettiin YK:n naisten vuosikymmenen aikana (1975–1985), sivusivat perheen sisäistä turvallisuutta (Mexico City, 1975) ja kotona tapahtuvaa väkivaltaa (Kööpenhamina, 1980). Kolmannessa naisten maailmankonferenssissa Nairobissa vuonna 1985 naisiin kohdistuva väkivalta viimein tunnistettiin laajemmaksi ongelmaksi, joka on läsnä jokapäiväisessä elämässä kaikissa yhteiskunnissa. Kokouksessa käsiteltiin lähisuhdeväkivaltaa, ihmiskauppaa, pakkoprostituutiota, vankeudessa olevia naisia ja naisia, jotka ovat elävät keskellä aseellista konfliktitilannetta. Naisiin kohdistuva väkivalta nähtiin esteenä naisten vuosikymmenen tavoitteiden toteutumiselle, tavoitteet olivat tasa-arvo, kehitys ja rauha. Yhteydet muihin YK:n agendalla oleviin ongelmiin tunnistettiin.
Vuonna 1992 YK:n komitea naisiin kohdistuvan diskriminaation poistamiselle (CEDAW) otti käyttöönsä yleissuosituksen nro 9. Siinä julistettiin, että naisiin kohdistuva väkivalta on sellainen diskriminaation muoto, joka vakavasti rajoittaa naisten mahdollisuuksia nauttia samoista oikeuksista ja vapauksista tasa-arvoisesti miesten kanssa. Se perusti myös työryhmän, jonka tehtävänä oli suunnitella ratkaisu naisiin kohdistuvalle väkivallalle.
Seuraavana vuonna naisiin kohdistuva väkivalta oli esillä ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa Wienissä, naisasia- järjestöjen sinnikkään lobbaamisen ansioista. He vaativat, että naisiin kohdistuva väkivalta tunnustettaisiin ihmisoikeus ongelmaksi. Wienin julistus ja toimintasuunnitelma tunnistaa sukupuoleen perustuvan väkivallan ihmisarvoa alentavana. Wienin konferenssi johti myös naisiin kohdistuvan väkivallan, sen syiden ja seurausten, erityisraportoijan nimittämiseen.
Joulukuussa 1993 YK:n yleiskokous otti käyttöönsä julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta. Se määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan fyysisenä, seksuaalisena ja psykologisena väkivaltana, jonka tekijöinä voivat olla perheenjäsenet, tuntemattomat ihmiset tai jopa valtio. Julistus tunnistaa naisiin kohdistuvan väkivallan historiallisten naisten ja miesten välisten epätasa-arvoisten valtasuhteiden ilmentymänä. Julistuksen mukaan, naisiin kohdistuva väkivalta, sisältyy, mutta ei rajoitu pelkästään, seuraaviin asioihin
a) Fyysinen, seksuaalinen ja psykologinen väkivalta, joka tapahtuu perheissä, mukaan lukien pahoinpitely, kodeissa tapahtuva naispuolisten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, avioliitossa tapahtuvat raiskaukset, naisten sukupuolielinten silpominen ja muunlaiset perinteiset käytännöt, ei-aviopuolison harjoittama väkivalta ja hyväksikäyttöön liittyvä väkivalta:
b) Fyysinen, seksuaalinen ja psykologinen väkivalta, joka tapahtuu yleisessä yhteisössä, mukaan lukien raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen häirintä ja pelottelu työpaikoilla, kouluissa ja muualla, naisten ihmiskauppa ja pakkoprostituutio
c) Fyysinen, seksuaalinen ja psykologinen väkivalta valtion harjoittamana tai suvaitsemana, missä tahansa se tapahtuukaan
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttiin laajasti vuonna 1995 Pekingissä pidetyssä naisten neljännessä maailman konferenssissa. Pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali kutsui naisiin kohdistuvaa väkivaltaa universaaliksi ongelmaksi, joka tuli tuomita maailmanlaajuisesti. Pekingin toimintasuunnitelma vahvisti, että naisiin kohdistuva väkivalta rikkoo perusihmisoikeuksia ja on este tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiselle. Se velvoitti hallituksia tuomitsemaan, ja ottamaan käyttöönsä käytäntöjä, joilla voitaisiin poistaa naisiin kohdistuva väkivalta. Tunnistamalla, että naisiin kohdistuva väkivalta täytyy ajatella ihmisoikeusrikkomuksena, on suuri vaikutus, sillä silloin valtioilla on laillinen velvoite estää, poistaa ja rankaista moista väkivaltaa.
“Naisiin kohdistuva väkivalta rikkoo naisten ihmisoikeuksia ja estää heitä nauttimasta perusvapauksistaan. Kaikissa yhteiskunnissa, suuremmissa tai pienemmissä määrissä, naiset joutuvat fyysisen, seksuaalisen ja psykologisen hyväksikäytön uhreiksi. Tämä hyväksikäyttö tapahtuu tuloista huolimatta, läpäisten eri luokka-asemat ja kulttuurit.”
—Pekingin julistus ja toimintasuunnitelma, kappale 112
Naisiin kohdistuvan väkivallan tunnustaminen ihmisoikeuskysymykseksi on johtanut lukuisiin yrityksiin käsitellä sitä kansainvälisellä tasolla.
– Vuonna 1999 yleiskokous tunnusti 25. marraskuuta kansainväliseksi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisen päiväksi
– Vuonna 2008 pääsihteeri käynnisti UNiTE kampanjan, naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi
– Pääsihteerin miesjohtajien verkosto luotiin vuonna 2009, jonka tarkoitus on tukea naisia uhmaamaan tuhoisia stereotypioita ja innostaa miehiä ja poikia puhumaan väkivaltaa vastaan.
Tiesitkö?
Jopa 70 prosenttia naisista kokee väkivaltaa elämänsa aikana.
Yleisin väkivallan muoto on kumppanin harjoittama väkivalta.
WHO:n 11 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan, naisten, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa kumppaninsa toimesta, vaihteli Japanin 6 prosentista Etiopian 59 prosenttiin.
Australiassa, Kanadassa, Israelissa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa, 40–70 prosenttia murhatuiksi tulleista naisista, oli tullut tapetuksi kumppaninsa toimesta.
Arvio: Yksi viidestä naisesta tulee elämänsä aikana raiskatuksi tai raiskausyrityksen uhriksi.
On arvioitu, että yli 130 miljoonaa tyttöä ja naista ovat käyneet läpi sukupuolielinten silpomisen.
UNFPA arvioi, että joka vuosi 5000 naista kuolee kunniaväkivallan uhreina.
500 000- 2 miljoonaa ihmistä joutuu vuosittain ihmiskaupan uhriksi. Heistä 80 prosenttia on naisia ja tyttöjä.
Naiset, jotka joutuvat lähisuhdeväkivallan uhreiksi, saavat 48 prosenttia todennäköisemmin HIV/AIDS:in.
Kongon demokraattisen tasavallan konfliktialueilla keskimäärin 36 naista ja tyttöä raiskataan joka päivä.
Lisää tietoa:
Yleissopimus koskien kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista
http://www2.ohchr.org/english/law/cedaw.htm
Pääsihteeri Ban Ki-moonin kampanja “UNiTE to End Violence against Women”
http://www.un.org/en/women/endviolence/index.shtml
UN Womenin naisiin kohdistuvan väkivallan kohta
http://www.unwomen.org/focus-areas/?show=Violence%20against%20Women
Tänä vuonna YK:n alueellinen tiedotuskeskus järjestää kilpailun yhdessä UN Womenin kanssa ja muiden YK:n tiedotuskeskuksien kanssa, joka pyytää sinua sanomaan “Ei naisiin kohdistuvalle väkivallalle”