4.3.2013 – ”Vallan jakaminen sukupuolien kesken on oikotie nälän ja aliravitsemuksen vähentämiseen ja tärkein yksittäinen tekijä ihmisten ruokaoikeuden toteuttamisessa”, sanoi YK:n ruokaoikeuden erityisasiantuntija Olivier De Schutter kannustaessaan maailman hallituksia ottamaan käyttöön ruokaturvastrategian, jossa huomioidaan kulttuuriset rajoitteet ja sukupuolien roolit ravintoon liittyvissä asioissa.
”Naisten rooli perheviljelyssä on kasvanut miesten yhä useammin etsiessä työtä kotitilan ulkopuolelta. Silti naisilta, joiden taakaksi lankeaa vastuu niin perheistä kuin pelloista, evätään usein mahdollisuudet ja työkalut parantaa elintasoaan”, totesi De Schutter esitellessään ”Sukupuoli ja oikeus ravintoon” -raporttinsa YK:n ihmisoikeusneuvostolle Genevessä maanantaina 4. maaliskuuta.
Ensisijaisen tärkeä askel olisi De Schutterin mukaan kaikkien naisten maanomistusta ja resurssien hankintaa syrjivien lakien ja käytäntöjen poistaminen. Samaan hengenvetoon hän vetosi naisten perhevelvoitteiden helpottamisen puolesta, mikä toteutuisi tarjoamalla asianmukaisia palveluja kuten päivähoitoa, juoksevaa vettä ja sähköä. Jo pelkästään vedenhaku ja lapsista sekä vanhuksista huolehtiminen voi vastata noin 15 prosenttia BKT:sta keskituloisissa maissa ja peräti 35 prosenttia vähätuloisimmissa maissa.
De Schutter haluaisi myös koulutuksen saavan lisähuomiota. Esimerkkimaista kerättyjen tietojen mukaan vuosina 1970–1995 tapahtuneesta nälänhädän vähentämisestä jopa 55 prosentin voidaan katsoa tapahtuneen naisten yhteiskunnallisen aseman parantumisen johdosta. Kehitys naisten koulutuksessa (43 %) oli yksin lähes yhtä tärkeää kuin parantunut ruoan saatavuus (26 %) ja edistys terveydenhoidossa (19 %) yhdessä.
”Jos naisille annetaan tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen, moni pala ruokaturvan palapelissä loksahtaa kohdalleen”, sanoi De Schutter ja jatkoi: ”Ruokakunnan rahankäyttö ravintoon kasvaa, lasten terveys paranee ja naiset itse pääsevät vaikuttamaan yhteiskunnallisiin käytäntöihin ja näin luomaan itselleen paremmat mahdollisuudet menestyä.”
De Schutter nosti esiin ”Bangladeshi Challenging the Frontiers of Poverty Reduction” -ohjelman esimerkkinä siitä kuinka tukea naisille voidaan antaa tavoilla, jotka ovat sensitiivisiä heidän osallistumista rajoittaville tekijöille, mutta niin, että samalla näitä tekijöitä voidaan hiljalleen häivyttää. Ohjelmassa naisille tarjotaan vähemmän työpanosta tarvitsevia hyödykkeitä, kuten siipikarjaa, ja samalla heille tarjotaan kehitys- ja taloudenpitokoulutusta
De Schutter myös muistutti, että vaikka naisten asemaan liittyvät erityistarpeet tunnistetaan ja otetaan huomioon, niitä tulisi myös haastaa. ”Raja naisten nykyisen aseman huomioonottamisen ja näiden perinteisten stereotypioiden vahvistamisen välillä on kapea. Ruokaturvastrategioita pitäisi arvioida sen perusteella kuinka ne voivat haastaa perinteiset sukupuoliroolit ja todella voimaannuttaa naisia. Sensitiivisyys on tärkeää, mutta se ei ole voimaannuttamisen korvike.”