Sopimusta on kutsuttu tärkeimmäksi ympäristösopimukseksi kautta aikojen. Sunnuntaina 16.9. tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun maailman johtajat pelastivat otsonikerroksen. Montrealin pöytäkirja tunnetaan ympäri maailman yhtenä tehokkaimmista ympäristösopimuksista, joka on koskaan neuvoteltu.
”Montrealin pöytäkirja on esimerkki siitä, että maailman valtiot voivat olla yksimielisiä kaikkein suurimmista ympäristöhaasteista”, sanoo Torbjørn Urfjell, Norjan YK-liiton viestintäpäällikkö.
Freonien, eli CFC-yhdisteiden käyttö uhkasi tuhota koko otsonikerroksen 1970- ja 80-luvuilla, ja nyt näiden kaasujen päästöt ovat vähenneet lähes nollaan. Tämän seurauksena otsonikerros, joka vaikutti olevan tuhoutumassa, on nyt korjautumassa.
”Koska ratkaisimme otsonikadon haasteen, maailman valtioiden on mahdollista ratkaista myös hiilidiosidipäästöjen aiheuttama ilmastonmuutos” toteaa Urfjell.
Yhdysvallat oli ensimmäisiä maita, joka suhtautui varoituksiin vakavasti ja otti käyttöön muun muassa spray-pulloissa käytettyjen CFC-yhdisteiden kiellon. Euroopassa kehitys oli hitaampaa, sillä CFC-yhdisteiden suuret tuottajat Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa olivat kieltoa vastaan. Heidän mielestään koko teoria CFC-yhdisteiden tuhoisasta vaikutuksesta otsonikerrokseen oli hölynpölyä..
Vuonna 1985 20 maata, mukaan lukien suurimmat freonien tuottajamaat, tapasivat Wienissä keskustellakseen uusista toimenpiteistä. Tapaamisen tulos oli Wienin yleissopimus, jossa määriteltiin toimintakehykset ja yksimielisesti todettiin, että jotain tulisi tehdä.
Vasta kaksi vuotta Wienin jälkeen saavutettiin suuri läpimurto: 16.9.1987 useat valtionpäämiehet allekirjoittivat Montrealin pöytäkirjan. Tuolloin päätettiin vähentää sekä otsonikerrokselle haitallisten kaasujen tuottamista että käyttöä 50 % määräaikaan mennessä. Määräaika alkoi jokaiselle maalle siitä, kun ne ratifioivat sopimuksen.
Alice Gaustadin työnkuvaan Norjan ympäristövirastossa kuuluu pöytäkirjan toimeenpanon seuraaminen Norjan osalta. Ympäristöviraston (Det norske klima- og forurensingsdirektoratet Klif) mukaan Montrealin pöytäkirja oli tarpeellinen otsonikerroksen pelastamiselle.
”Meidän mielestämme sopimus oli aivan ratkaiseva. Koska haitallisten kaasujen vähentämisestä sovittiin pitkällä tähtäimellä, tuottajat tiesivät että elleivät he muuta tuotantoaan, heillä ei 20 vuoden kuluttua ole lainkaan elinkeinoa. Monet yritykset, jotka tuolloin tuottivat vahingollisia kaasuja, ovat sittemmin kehittäneet muita vaihtoehtoja.” Gaustadin mielestä oli myös tärkeää perustaa rahasto, jolla tuettiin kehitysmaita vähentämään päästöjään.
”Yksi tärkeä avain onnistumiseen oli se, että rahaston kautta maksettiin kehitysmaille sopimuksen myötä syntyneistä lisäkustannuksista” Gaudstad totetaa ja kertoo, että kehittyneet taloudet maksavat edelleen vuosittain 150 miljoonaa dollaria rahastoon.
Luuletko että tänä päivänä ilmastopolitiikkaa hoitavat ihmiset voisivat oppia jotain Montrealin pöytäkirjasta?
”He voisivat ainakin inspiroitua Montrealista. Pöytäkirja osoittaa, että monimutkaisten kansainvälisten ympäristösopimusten neuvotteleminen on mahdollista maiden rajoista huolimatta. Lisäksi Montreal osoitti, että tutkimustuloksiin tulee suhtautua vakavasti. Tämä olisi mielestäni hyvä lähtökohta ympäristöneuvotteluille myös nykypäivänä” Gaustad sanoo.
Lähde: Norjan YK-liitto