Sukupuolten välinen epätasa-arvo on yksi aikamme ylivoimaisimpia epäoikeudenmukaisuuksia ja yksi suurimpia ihmisoikeuskysymyksiä. Sukupuolten tasa-arvo tarjoaa kuitenkin ratkaisuja joihinkin aikamme hankaliin ongelmiin.
Joka paikassa naiset ovat huonommassa asemassa kuin miehet – vain siksi, että he ovat naisia. Tilanne on vielä pahempi naisille, jotka ovat vähemmistöä, vanhempia, siirtolaisia, pakolaisia tai heillä on vamma.
Vaikka olemme nähneet valtavan kehityksen naisten oikeuksissa viimeisinä vuosikymmeninä, kuten esimerkiksi syrjivän lainsäädännön poistamisen ja naisten määrän kasvamisen koulussa, uhkaa meitä nyt liikkuminen taaksepäin. Joissain maissa heikennetään laillista suojaa raiskauksilta ja kotiväkivallalta, kun taas toimintaperiaatteet, jotka rankaisevat naisia esimerkiksi säästötoimilla tai pakotetulla lisääntymisellä, esitellään joissain maissa. Naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat uhattuna joka puolelta.
Kaikki tämä tapahtuu sen vuoksi, että sukupuolten välinen tasa-arvo on loppujen lopuksi kysymys vallasta. Vuosisatoja kestänyt sorto ja syvälle juurtunut patriarkaatti ovat luoneet valtavan kuilun vallassa taloudessamme, poliittisissa järjestelmissämme ja yhtiöissämme. Todisteita on joka puolella.
Naiset jätetään yhä ulkopuolelle kärkijoukoista, hallituksista, yritysten lautakunnista ja arvovaltaisista palkintoseremonioista. Naispuoliset johtajat ja julkisuuden henkilöt kohtaavat ahdistelua, uhkauksia ja pahoinpitelyä netissä ja sen ulkopuolella. Sukupuolten palkkaero on vain yksi oire sukupuolten valtakuilusta.
Jopa neutraaliksi tarkoitettu data, joka kertoo päätöksentekijöille esimerkiksi kaupunkisuunnittelusta ja huumetestauksesta, on usein perustunut ajatteluun ”miehestä oletusarvona”: miehet nähdään standardina, kun taas naiset poikkeuksena.
Naisten ja tyttöjen täytyy myös taistella vuosisatoja kestänyttä misogyniaa ja heidän saavutustensa vähättelyä vastaan. Heitä herjataan hysteerisinä tai hormonaalisena; heitä arvostellaan rutiininomaisesti ulkonäön perusteella; heidän luonnolliset kehontoimintonsa ovat kohteena loputtomille myyteille ja tabuille; he kohtaavat jokapäiväistä seksismiä, miehet puhuvat heille alentavasti ja uhria syytetään tekijän sijasta.
Tämä vaikuttaa meihin kaikkiin perustavanlaatuisesti, ja estää ratkaisemasta monet haasteet ja uhat, jotka uhkaavat meitä.
Esimerkiksi epätasa-arvo. Miehen dollari on naiselle 77 senttiä. Maailman talousfoorumin uusin tutkimus osoittaa, että tämän kuilun sulkeminen vie 257 vuotta. Samanaikaisesti naiset ja tytöt tekevät noin 12 miljardia tuntia palkatonta huolenpitotyötä, joka ei oikeuta taloudellista päätöksentekoa. Jos haluamme saavuttaa reilun kaikille toimivan globalisaation, täytyy meidän perustaa politiikkakäytäntömme tilastoihin, jotka ottavat huomioon naisten todellisen panoksen.
Digitaalinen teknologia on toinen esimerkki. Sukupuolten tasapainon puuttuminen yliopistoissa, startup-yrityksissä ja Piilaaksossa on syvästi huolestuttavaa. Nämä korkean teknologian toimijat muovaavat yhteiskuntia ja talouksia tulevaisuudessa; emme voi sallia niiden juurruttaa ja pahentaa miesten dominointia.
Tai tarkastellaan sotia, jotka piinaavat maapalloa. On olemassa suora yhteys naisten kokeman väkivallan, sortamisen ja konfliktin välillä. Miten yhteiskunta kohtelee väestönsä toista puolikasta eli naisia on merkittävä merkki siitä, miten se kohtelee muita. Jopa rauhanomaisissa yhteiskunnissa monet naisista ovat kuolemanvaarassa omissa kodeissaan.
Jopa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on sukupuolten välinen kuilu. Kulutukseen ja kierrättämiseen tähtäävät tavoitteet ovat pääsäännöllisesti markkinoitu naisille, kun taas miehet uskovat todennäköisemmin teknologisiin ratkaisuihin. Lisäksi naistaloustieteilijät ja -parlamentaarikot tukevat miehiä todennäköisemmin ympäristöystävällisiä politiikkakäytäntöjä.
Viimeiseksi, poliittinen edustus on suurin todiste sukupuolten välisestä valtakuilusta. Naiset ovat alakynnessä ympäri maailmaa, sillä keskimäärin heitä on yksi kolmea miestä kohden parlamenteissa, vaikka naisten läsnäolo kasvattaa terveyteen ja koulutukseen lisättäviä sijoituksia. Ei ole sattumaa, että hallitukset, jotka määrittelevät uudelleen taloudellista menestystä sisällyttääkseen siihen hyvinvoinnin ja kestävyyden, ovat naisten johtamia.
Tämän vuoksi yksi ensimmäisistä prioriteeteistäni YK:lla oli ottaa lisää naisia johtoasemiin. Olemme nyt saavuttaneet sukupuolien yhdenvertaisuuden senioritasolla, kaksi vuotta ennen määräaikaa, ja meillä on tuleville vuosille suunnitelma yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi kaikilla tasoilla.
2000-luvun täytyy olla vuosisata, jossa naiset ovat tasa-arvoisia rauhan neuvotteluissa ja kaupankäyntikeskusteluissa; lautakunnan huoneissa ja luokkahuoneissa; G20:ssä ja YK:ssa.
On aika lopettaa yritys muuttaa naisia, ja aloittaa muuntamaan järjestelmiä, jotka estävät heitä saavuttamasta potentiaaliaan.