Vuonna 1994 YK:n yleiskokous julisti elokuun 9. päivän kansainväliseksi maailman alkuperäiskansojen päiväksi. Tälle päätökselle oli useita eri syitä, mutta perimmäisenä syynä oli se, että yleiskokous näki tärkeäksi asettua puolustamaan ja edistämään alkuperäiskansojen oikeuksia. Tämä sen vuoksi, että kansojen marginalisointi, äärimmäinen köyhyys, maiden pakkolunastaminen ja kaikki muut vakavat loukkaukset heidän ihmisoikeuksia kohtaan, joita ihmiset ovat aikaisemmin ja joutuvat yhä kohtaamaan saataisiin loppumaan. Alkuperäiskansojen kärsimykset ovat tosiasiassa olleet pimein ajanjakso ihmiskunnan historiassa.
Päivän nimeäminen oli merkittävä askel, mutta päätöstä seurasi merkittävämpi virstanpylväs: viime syksyinen YK:n yleiskokouksen alkuperäiskansojen oikeuksien julistus. Julistus on uraauurtava askel työssä edistää alkuperäiskansojen oikeuksia. Se muodostaa puitteet, joita valtiot voivat käyttää rakentaakseen tai jälleenrakentaakseen yhteyksiä alkuperäiskansojen kanssa. Julistus on lähes kaksivuosikymmetä kestäneiden neuvotteluiden tulos ja se on eriomainen tilaisuus valtioille ja alkuperäiskansoille vahvistaa suhteita, edistää sovintoa ja varmistaa, että historia ei toista itseään. Kehotan jäsenmaita ja alkuperäiskansoja toimimaan keskinäisen kunnioituksen hengessä ja ottaa julistus käyttöön ikään kuin elävänä asiakirjana siten, että sen vaikutukset olisivat todellisia ja positiivisia koko maailmassa.
Vuoden 2008 ollessa Kansainvälinen kielten vuosi, on kansainvälinen alkuperäiskansojen päivä lisäksi myös tilaisuus huomioida tämä hiljainen kriisi, jonka monet maailman kielet ovat kohdanneet, joista ylivoimaisesti suurin osa on alkuperäiskansojen kieliä. Näiden kielten katoaminen ei ainoastaan heikeintäisi maailman kulttuurista monimuotoisuutta, vaan myös meidän tietoisuutta ihmiskunnasta. Vetoan valtioihin, alkuperäiskansoihin, YK-järjestelmään ja muihin relevantteihin toimijoihin, jotta he toimisivat viipymättä suojellakseen ja edistääkseen uhanalaisia kieliä ja varmistamaan kielten yhteisten perinteiden turvallisen välittymisen tuleville sukupolville.