Pääsihteerin viesti kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä

Suvaitsevaisuus on toisten ymmärtämisen ja kunnioituksen perusta. Se on ajattelutapa, jonka avulla maailman eri kulttuurit saavat kukoistaa, ja voimme edistää maailmanlaajuista harmoniaa. Kuten Unescon vuonna 1995 julkaisemat suvaitsevaisuuden periaatteet sanovat, ”suvaitsevaisuus on hyve, joka mahdollistaa rauhan [ja] osallistuu sodan korvaamiseen rauhalla”.

Suvaitsevaisuuden edistäminen on erityisen tärkeää nykypäivän kiihtyvässä globalisaatiossa, jossa liikkuvuus ja riippuvaisuus toisistamme lisääntyvät. Monimuotoisuus on korvaamatonta, mutta se voi olla myös ongelmien lähde. Suvaitsevaisuus voi kuitenkin vähentää potentiaalisia konflikteja. Se auttaa vähentämään rotuun tai kulttuuriin perustuvaa ylemmyydentuntoa ja auttaa yhteiskuntia pääsemään hiljalleen yli pitkään eläneistä ennakkoluuloista ja negatiivisista stereotypioista.

Aito suvaitsevaisuus tarkoittaa avoimuutta, uteliaisuutta ja viestintää. Se kulkee käsi kädessä tiedon ja ymmärryksen kanssa. Koulutus on yksi parhaita tapoja ehkäistä suvaitsemattomuutta: paljastamalla ihmisten samankaltaisuuksia ja edistämällä erilaisuuden arvostamista.

Suvaitsevaisuutta ei tule sekoittaa piittaamattomuuteen. Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että ollaan passiivisia rasismin, muukalaisvihan tai ulkopuolelle sulkemisen suhteen, tai hiljaisuutta silloin, kun vähemmistöjä tai muita haavoittuvia ryhmiä sorretaan. Suvaitsevuuden tulisi tarkoittaa sitä, että me kaikki nousemme ylös puolustamaan niitä, joiden perusoikeuksia ja vapautta rikotaan.

Kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 60. juhlavuotena pyydän ihmisiä olemaan suvaitsevaisia. Olkoon yhteinen tavoitteemme maailmanlaajuinen harmonian ja rauhan kulttuuri.