Pääsihteerin viesti Maailman pakolaispäivänä 20.05.2008

Suvaitsemattomuudella, valtiovallan luhistumisilla ja sodilla on pitkä, tuhoisa historia. Toistaiseksi poliittisen järjestelmien epävakaisuus, yhteiskuntien ajautuminen katastrofaaliseen väkivaltaan ovat myös synnyttäneet inhimillisen vastauksen, suojelun niille, jotka ovat pakotettuja jättämään kotimaansa paetessaan vainoa. Turvapaikan myöntäminen juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse ja se on yksi ensimmäisistä sivilisaation tunnusmerkeistä. Tänään periaate on laajalti tunnustettu artikla 14 ihmisoikeuksien julistamisesta, jonka 60. vuosipäivää vietämme tänä vuonna. ”Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa”.
 
YK:n pakolaissopimus vuodelta 1951 määritteli pakolaiseksi sellaisen henkilön, joka on kotimaansa ulkopuolella ja joka joutuu pelkäämään joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden tai tietyn sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen johdosta. Vuoden 1951 jälkeen pakolaisuudesta on tullut paljon monimutkaisempi kysymys. Pakolaisen erottaminen henkilöstä joka on ylittänyt rajan puhtaasti nälän vuoksi, on usein erittäin vaikeaa. Ihmisvirrat syntyvät toisiinsa liittyvistä tekijöistä, ja kun esteet ihmisten liikkuvuudelle ovat madaltuneet, on pakolaisten suojelusta tullut suurempi haaste.

Konfliktit ja köyhyys ovat yleisimmät syyt, joiden vuoksi ihmiset jättävät kotinsa. Nämä pahenevat nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ja kasvaneesta raaka-aine ja ruokapulasta, tekijöistä jotka voivat johtaa suurempaan turvattomuuteen tulevaisuudessa. Lisäksi tilannetta pahentaa se tosiasia, että kehitysmaat ottavat pakolaisia eniten vastaan. Kehitysmaissa otetaan paljon enemmän pakolaisia, kuin teollisuusmaissa, huolimatta siitä, että näissä maissa kärsitään jo raaka-ainepulasta.

Viime vuosien aikana pakolaisten määrä on kasvanut 16 miljoonaksi maailmanlaajuisesti.
Kehotan kansainvälistä yhteisöä tehostamaan nopeasti tekemäänsä työtä ratkaistakseen sekä pakolaisuuden syyt ja seuraukset. Kansainvälisen solidaarisuuden kasvattaminen on oleellinen tekijä, mikäli me haluamme jakaa suojelusta syntyvän painolastin tasaisemmin. 

Minä haluan kiitää YK:n pakolaiskomissaaria ja YK:n muita yksiköitä, jotka työskentelevät yhdessä suojellakseen heitä, jotka joutuvat pakon sanelemina lähtemään ja niitä, jotka auttavat heitä palaamaan. Meidän tulee muistaa heitä, jotka pakenevat vainoa, mitä he joutuvat kokemaan päivittäin yrittäessään suoriutua päivittäisistä askareista.

Meidän tavoitteena tulee olla se, että takaamme pakolaisille päivän, jolloin he voivat palata koteihinsa turvallisesti ja kunniallisesti. Mutta Maailman pakolaispäivänä sallikaa meidän ensin vahvistaa, että kaikilla pakolaisilla on oikeus turvapaikkaan ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta he saisivat ansaitsemansa suojan.