Seitsemäntoista vuotta sitten yli 800 000 ihmistä murhattiin systemaattisella tavalla Ruandassa.
Tänään kunnioitamme heidän muistoaan.
Ajatuksemme ovat myös kansanmurhasta selvinneiden kanssa, sillä he joutuivat rakentamaan pirstoutuneet yhteisöt ja kokonaisen kansakunnan uudelleen.
Ruandan kansa ja hallitus ovat osoittaneet kestävyyttä ja arvokkuutta tämän järkyttävän ja ehkäistävissä olleen trauman käsittelemisessä.
Kehotan heitä tulevaisuudessakin edistämään syrjimätöntä henkeä ja toipumisen ja sovinnon löytämisen kannalta tärkeää dialogia.
YK on sitoutunut ehkäisemään vastaavanlaiset tragediat.
Viime vuosien aikana kansainvälinen yhteisö on osoittanut kasvavaa tukea uudelle suojeluvastuun periaatteelle.
Ruanda-tuomioistuin, Kansainvälinen rikostuomioistuin ja muut kansainväliset tuomioistuimet lähettävät vahvan signaalin.
Maailma ei hyväksy, että järkyttävistä ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen humanitaarisen lain rikkomisesta ei rangaista.
Meillä on sekä kollektiivinen että yksityinen vastuu ehkäistä kansanmurhat.
Meidän täytyy olla valppaita.
Ainoa tapa todella kunnioittaa niiden muistoa, jotka kuolivat Ruandassa 17 vuotta sitten, on varmistaa, että vastaavaa ei voi koskaan tapahtua uudelleen.