New York, 10. joulukuuta 2009
Yksikään maa ei ole vapaa syrjinnästä. Me näemme sitä kaikkialla, monissa eri muodoissa : vanhana ja uutena, piilotettuna ja näkyvänä, julkisena ja yksityisenä. Se saattaa esiintyä institutionalisoituna rasismina, tai virallisena, kansallisena versiona historiasta, joka kieltää identiteetin toisilta.
Syrjintä kohdistuu yksilöihin ja ryhmiin, jotka ovat alttiita hyökkäykselle: naisiin ja lapsiin, köyhiin, siirtolaisiin, vähemmistöihin, ja kaikkia niitä kohtaan, joita pidetään erilaisina.
Nämä haavoittuvaiset ihmiset ovat usein syrjäytettyjä yhteisöjensä taloudellisesta, poliittisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta toiminnasta. Ääriryhmät hyötyvät fanaattisuudesta, joka leimaa ja sulkee haavoittuvaiset ulkopuolle. Joissakin maissa olemme todistamassa uuden, muukalaisvihamielisen politiikan nousua.
Mutta nämä syrjinnän uhrit eivat ole yksin. Yhdistyneet Kansakunnat puolustavat heitä, sitoutuneena puolustamaan kaikkien oikeuksia, ja erityisesti niiden, jotka ovat kaikkein haavoittuvampia. Tämä on meidän identiteettimme ja tehtävämme.
Kansainvälinen ihmisoikeusyhteisö jatkaa työtään ennokkoluuloja ja vihaa vastaan. Julkisen tietoisuuden ansiosta on syntynyt sopimuksia, jotka tarjoavat laillisen suojan syrjintää ja epätasa-arvoista kohtelua vastaan.
Mutta abstakstit lupaukset eivät yksin riitä. Meidän täytyy jatkaa taistelua epätasa-arvoa ja suvaitsemattomuutta vastaan kaikkilla, missä tahansa niitä esiintyy.
Ihmisoikeuksien päivanä pyydän ihmisiä kaikkialla, kaikilla tasoilla, liittymään Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin ympäri maailmaa ja taistelemaan syrjintään vastaan.