Kansainvälistä jazz-päivää juhlitaan toista kertaa huhtikuun 30. päivänä. Viralliset juhlallisuudet järjestetään tänä vuonna Istanbulissa, mutta tapahtumia on yli sadassa maassa (www.jazzday.com) mukaan lukien kaikki Pohjoismaat.
Päivän tarkoituksena on nostaa kansainvälisen yhteisön tietoisuutta jazzista ja sen mahdollisuuksista opetuksen, rauhan, yhteisöllisyyden, dialogin ja yhteistyön välineenä.
Tanskalainen saksofonisti Benjamin Koppel on samaa mieltä siitä, että musiikki ei ainoastaan luo ystävyyttä yli rajojen, vaan ”musiikin taika voi myös haastaa ja kehittää jokaista tarttumaan tuntemattomaan, hyväksymään asioita, jotka tuntuvat vierailta ja auttaa valmistautumaan meitä ihmisinä uuteen ja odottamattomaan”.
Istanbulin konsertissa esiintyy muusikkoja, kuten UNESCO:n hyväntahdon lähettiläs Herbie Hancock, Wayne Shorter, John Beasley, George Duke, Abdullah Ibrahim, Al Jarreau, Milton Nascimento, Dianne Reeves, Marcus Miller, John McLaughlin, Lee Ritenour ja Jean-Luc Ponty.
Tapahtuma on jatkoa viime vuoden ensimmäiselle kansainväliselle jazz-päivälle, jolloin osa jazzin suurimmista tähdistä korvasi diplomaatit YK:n yleiskokouksen lavalla. YK:n rauhanlähettiläistä vastaava islantilainen Jón Ingi Herbertsson saattoi rauhanlähettiläs Stevie Wonderin lavalle, ja unohtamaton elämys Herbertssonille oli myös nähdä Herbie Hancock, Wayne Shorter ja Ron Carter, eli kolme viidesosaa Miles Davisin toisesta kvintetistä, samaan aikaan lavalla.
”Silti unohtumattominta illassa oli kokea takahuoneen leppoisa tunnelma”, sanoo Herbertsson. ”Se oli kuin jazzin Kuka kukin on ja lisäksi paikalla olivat Michael Douglas, Robert DeNiro ja Morgan Freeman, kaikki täyteen ahdetussa odotushuoneessa yleiskokouksen lavan takana. He juttelivat leppoisasti, nauroivat ja kertoivat tarinoita käytännössä toistensa sylissä istuen!”
Kuten hyvin tiedettyä jazz syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Jazzin afrikkalaisiin juuriin yhdistettiin eurooppalaisia vaikutteita ja musiikkityyli kehittyi omanlaisekseen maailman eri kolkissa.
Jazzista tuli nopeasti suosittua Pohjoismaissa, ja moni Euroopan arvostetuimmista jazz-muusikoista tuleekin pohjoisesta. Jazz-piireissä suosiota nauttivat muun muassa tanskalaiset Niels-Henning Örsted Pedersen ja Palle Mikkelborg, norjalaiset Jan Garbarek ja Terje Rypdal sekä ruotsalainen jo edesmennyt Esbjörn Svensson. Jotkut muistanevat islantilaisen fuusiojazz-yhtye Mezzoforten 80-luvun puolivälin hitin Garden Party.
”Yksi syy jazzin kukoistukseen Pohjoismaissa on virallinen tuki tälle musiikkityylille”, sanoo Garden Partyn takana ollut Mezzoforten pianisti Eythór Gunnarsson. ”Mutta yhtä tärkeää on se, että monet amerikkalaiset huippu jazz-muusikot muuttivat Pohjoismaihin ja erityisesti Kööpenhaminaan 1960-luvulla. Tämä antoi nuorille soittajille, kuten Örsted Pedersenille, ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia mestareiden kanssa soittamalla.”
Amerikkalaisista huipuista esimerkiksi saksofonistit Dexter Gordon ja Ben Webster sekä pianisti Kenny Drew kaikki asuivat lyhyemmän tai pidemmän aikaa Kööpenhaminassa, ja heidän läsnäolonsa innoitti muita kärkinimiä vierailemaan kaupungissa.
Puoliksi ruotsalainen ja puoliksi amerikkalainen Kööpenhaminassa asuva jazz-laulaja Caroline Henderson edusti hiljattain pohjoismaista jazzia Nordic Cool -kulttuurifestivaaleilla Washington DC:ssa. Hänen isänsä tuli Eurooppaan 1950-luvulla soittamaan ja elämään vapaampaa elämää, kuin hänelle oli siihen aikaan mahdollista Yhdysvalloissa.
”Jazz tulee luonnollisesti USA:sta, mutta me olemme todella ottaneet sen omaksemme Pohjoismaissa ja antaneet sille oman alakuloisen sävynsä, hieman melankoliaa ja paljon nokkeluutta”, kertoi Henderson Norden.org:lle.
Gunnarson ei ole varma onko pohjoismaisella jazzilla oma tyypillinen sävy. ”Norjalaiset ovat kokeellisempia, kun taas tanskalaiset melko perinteisiä lähestymistavassaan, enkä tiedä sopiiko tämä Pohjoismaiseen stereotyyppiin.” Kosketuspintaa tanskalaiseen jazziin Gunnarsonilla on aivan viime ajoilta, sillä hän levytti juuri Benjamin Koppelin kanssa.
Saksofonisti Koppel sen sijaan on varma siitä, että on olemassa pohjoismainen lähestymistapa musiikkiin: ”Olemme kaikki kasvatuksemme tuloksia, ja ympäristömme sekä perintömme on vaikuttanut meihin. Siksi meillä on samankaltainen tapa ilmaista taiteessa.”
”Ei sillä ole väliä mitä skandinaavit itse sanovat”, sanoo brittiläisen Radio 3:n pohjoismaisen jazzin puolestapuhuja Fiona Talkington. ”Pidän sen addiktiivisesta ja vangitsevasta varautuneisuudesta. Siinä on nöyryyttä myös silloin kun joku menee musiikillisiin äärimäisyyksiin”, sanoi Talkington the Independentin haastattelussa.
Kysyttäessä mikäli Jan Garbarekin kylmä ja sisäänpäinkääntynyt tyyli edustaa hyvin pohjoismaista jazzia, hän ei epäröi olla eri mieltä: ”osa virkistävimmistä norjalaisesta musiikista lähtee tunteesta, että sisuskalujasi ravistellaan kunnolla!”
Kansainvälisen jazz-päivän juhlintaa Suomessa 30. huhtikuuta:
Mikko Innanen & Mika Kallio live in Digelius
Saxophonist Mikko Innanen and drummer Mika Kallio celebrate The International Jazz Day by performing as a duo in Digelius, one of Europe’s oldest jazz record shops still running.
Digelius Music, Laivurinrinne 2, Helsinki
http://mikkoinnanen.com/