21.4.2014 – Aikaisemmin ajateltiin, että merissä oleva roska koostuu muutamista rannalle ajautuneista muovinpalasista, ja että ajan kuluessa nämä palaset hajoavat osaksi luontoa.
Valitettavasti tämä oli harhaluulo.
Totuus on se, että monet maailmassa olevista muoveista eivät maadu ollenkaan – ne vain yksinkertaisesti hajoavat yhä pienemmiksi ja pienemmiksi palasiksi. Lopulta meriin hajonneet muovinpalaset päätyvät pieniin kaloihin, jotka joutuvat isompien kalojen ravinnoksi ja tätä kautta lopulta meidän ruokapöytiimme. Merien roskaantumisesta onkin tullut nykypäivänä laajalle levinnyt ongelma, joka vaikuttaa kaikissa maailman merissä.
Ongelma on nykypäivänä niin valtava, että voidaan jo puhua uusista mantereista – roskamantereista – jotka muodostuvat merissä kelluvista pienenpienistä muovihiukkasista. Näitä mikroskooppisen pieniä muovihiukkasia kutsutaan toiselta nimeltä mikromuoviksi.
Esimerkiksi Tyynellämerellä sijaitsevaa jätepyörrettä on luonnehdittu maailman suurimmaksi kaatopaikaksi. Roskista koostuva pyörre on pinta-alaltaan jo Teksasin kokoinen.
Monille ihmisille sana ”roskalautta” tuo mieleen kiinteän roskasaaren, joka kelluu meren pinnalla. Todellisuudessa nämä roskalautoiksi kutsutut roskapyörteet koostuvat kuitenkin pääosin mikromuovista, jota ei voi havaita paljain silmin. Valtameriltä otetuissa satelliittikuvissa ei siis näy kiinteitä roskanpalasista koostuvia lauttoja, vaan ennemminkin hitaasti liikkuvia valtavankokoisia roskapyörteitä. Nämä pyörteet pitävät sisällään muovia ja muita hitaasti hajoavia roskia, minkä lisäksi niissä pyörii valtava määrä jätteisiin kuolleita kaloja, merinisäkkäitä ja lintuja.
Koska Tyynenmeren jätepyörre on kaukana kaikkien maiden rannikoilta, yksikään kansakunta ei suostu ottamaan siitä vastuuta, eikä rahoittamaan sen siivoamista. Huolestuttava on kuitenkin se, että Tyynenmeren lautta suinkaan ole maapallomme ainoa roskalautta – niitä löytyy meristämme yhteensä viisi kappaletta.
Pohjois-Atlantin jätepyörre, joka löydettiin vuonna 1972, on arviolta satoja kilometrejä leveä ja jokaisen sen neliökilometrin arvioidaan sisältävän yli 200,000 muovinkappaletta. Jätepyörre liikkuu kausittain jopa 1600 kilometrin verran pohjois-etelä-suunnassa.
Meriin päätyvät roskat eivät saastuta pelkästään merenpintaa, sillä useilla rannikkoalueilla myös merenpohjat ovat pahasti pilaantuneita muovipussien vaikutuksesta. Muoviroskia voidaankin löytää kaikilta maailman rannikoilta aina väkirikkailta alueilta syrjäisille, asumattomille saarille saakka.
Muovipussit ajautuvat usein kauas selkämerelle, jossa ne yleensä päätyvät mereneläinten ja lintujen syömäksi. Tämä johtaa ajoittain valaiden, hylkeiden, lokkien sekä monien uhanalaisten kilpikonnalajikkeiden kuolemaan. Pohjanmerellä 94 % lintujen vatsalaukuista sisältää muovia ja Toscanan rannikolla, toisella puolella Eurooppaa, jopa 73 % rannikoiden roskista koostuu muovipusseista.
Maailmalla on alettu vasta hiljalleen ymmärtää tämän vakavan ongelman laajuus sekä sen vaikutukset ravintoketjuun.
Mistä kaikki roska oikein tulee?
On arvioitu, että merten roskista noin 80 % on peräisin maalta ja loput 20 % valtameristä. Roskien alkuperät voidaan jakaa neljään pääryhmään:
• Turismin synnyttämä roska rannikkoalueilla pitää sisällään turistien rannoille jättämät ruoka- ja pakkausjätteet, savukkeet sekä muoviset rantalelut.
• Jäteveden mukana kulkeutuva roska on peräisin ylitse tulvivista viemäreistä, jotka valuttavat jätteensä sateiden mukana meriin ja jokiin. Jäteveden mukana kulkeutuva muoviroska sisältää muun muassa katuroskaa, kondomeja ja ruiskuja.
• Kalastuksen synnyttämä roska pitää sisällään siimoja, verkkoja sekä muuta kalastukseen liittyvää roskaa. Roska valuu mereen kaupallisilta kalastusaluksilta vahingossa tai se viskataan tarkoituksellisesti laidan yli.
• Laivoista ja veneistä peräisin oleva roska tarkoittaa jätettä, jonka laivamatkustajat ja veneilijät vahingossa tai tarkoituksella hylkäävät mereen.