Hän pitää sitä velvollisuutenaan, hänen vaimonsa sitä hänen huumeena. Miten tahansa Jan Eliassonin uutta työtä Yhdistyneiden kansakuntien toiseksi korkea-arvoisimpana virkamiehenä määrittelee, ruotsalaisen diplomatian suurmies menee joka aamu töihin vakuuttaen itselleen, että kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta kaikki voivat tehdä jotain.
– Olen sitä mieltä, että kaikki tässä organisaatiossa olevat resurssit on tuotava esille. YK:ta kritisoidaan usein, mutta itse ajattelen meidän heijastavan maailmaa sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin haluaisimme sen olevan. Meidän on kuitenkin kurottava kiinni tätä kuilua, ja pidettävä huoli, että maailmasta tulee enemmän sen kaltainen kuin haluaisimme sen olevan, kertoo Eliasson, joka on viettänyt suurimman osan elämästään tällä sillanrakennusalalla.
Eliassonin ansioluettelo on pitkä. Hän on ollut YK:n ensimmäinen humanitaaristen asioiden ja hätäavun koordinaation alipääsihteeri, pääsihteerin erikoislähettiläs Darfurissa, YK:n 60. yleiskokouksen puheenjohtaja sekä pääsihteerin henkilökohtainen edustaja Iranissa ja Irakissa. Tämän lisäksi Eliasson on toiminut Ruotsin Yhdysvaltain suurlähettiläänä, YK-suurlähettiläänä New Yorkissa ja ulkoministerinä. Melko jyrkkää urakehitystä, mutta Eliasson nauttii jyrkistä kaltevuuksista.
– Yleensä ihmiset sanovat, että heidän menestyksensä ajaa heitä eteenpäin. Menestys, jota olen saavuttanut, on tärkeää ja se saa minut työskentelemään kovemmin. Mutta olen enemmän tai vähemmän opettanut itseni työskentelemään ylämäessä ja saamaan voimaa epäonnistumisista sekä traagisista pitkittyneistä tilanteista.
– Olen ollut Somaliassa sisällissodan pahimpaan aikaan vuonna 1992. Se oli pahinta, mitä olen nähnyt, pahempaa kuin Darfurissa. Monet kollegani murtuivat ja menettivät uskonsa, he eivät voineet nukkua ja joutuivat käytännöllisesti katsottuna lähtemään. Koin että minun pitää opettaa itselleni, että vaikka olisi kauheista olosuhteista, niistä voi yrittää saada voimaa.
Maailmassa, jossa on tarpeeksi kauheita olosuhteita antamaan Eliassonille voimaa, Eliasson käyttää voimiaan käytännönläheisesti.
– Ihmisen ei pitäisi olla liian idealistinen ja liian kunnianhimoinen, sillä se saattaa johtaa syviin pettymyksiin. Pikemminkin maailmaa tulisi parantaa askel askeleelta, hän sanoo ja huomauttaa tämän olevan avain YK:n työhön.
– Kun nyt puhun kollegojen kanssa täällä, huomaan suuren intohimon tehdä sitä, mitä meidän on tarkoitus tehdä. Meidän pitäisi ennemmin keskittyä ongelmaan itsessään, kuten usein teemme, eli omaan organisaatioomme, meidän osuuteemme byrokratiasta ja niin eteenpäin.
Vietettyään niin paljon aikaa YK:n eri toiminta-alueilla, Eliasson painottaa lähestymistapaa, joka olisi sekä konkreettinen että teoriapohjainen.
– Olen nähnyt niin paljon kollegoja sekä päämajassa New Yorkissa että toimintakentällemme ympäri maailmaa, jotka ovat erittäin sitoutuneita ja haluavat työskennellä aidosti YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hengessä. Samalla he ovat erittäin käytännönläheisiä, kun heidän edessään on ripulin vuoksi kuoleva lapsi, ja he tietävät että tätä taistelua on jatkettavat ja työ on kytköksissä niihin saavutuksiin, joita ihmisoikeuksien julistuksen kirjoittajat halusivat meidän tekevän.
– Kun aloitamme keskustelut omista vastuualueistamme, sanon usein kollegoilleni ”meidän tulisi aina muistaa ihmisoikeuksien julistus ja lapsi”. Täten palaamme perusasioihin, eli kansainvälisen yhteistyön, rauhan, kehityksen ja ihmisoikeuksien periaatteisiin ja arvoihin. Meidän on taattava se, että välitämme toiminta-alueellemme, konkreettisissa tilanteissa, konflikteissa, kamppailuissa ja kehitysvaiheissa ihmisoikeuksien kunnioitusta.
Monista YK:n toiminta-alueen asioista juuri nimetty varapääsihteeri tulee keskittymään ennen kaikkea kahteen aihealueeseen: kehitykseen ja poliittisiin kysymyksiin. Hän nimeää ruokaturvallisuuskriisin kaikkein kiireellisimmäksi kehityskysymykseksi, varsinkin nyt kun ruuan hinnan arvioidaan nousevan maailmanlaajuisesti seuraavien 4-5 kuukauden aikana, ja Syyrian kaikkein dramaattisimmaksi poliittiseksi kysymykseksi. Kaiken kaikkiaan tämä on varsin sopiva tehtävälista miehelle, joka tarvitsee annoksensa haasteita.
– Vaimoni vitsailee minulle joskus perjantai iltapäivisin tai pikemminkin iltaisin, kun tulen kotiin. Jos en ole erittäin hyvällä tuulella, hän sanoo ”Jan, eikö sinulla ollut tarpeeksi kriisejä hoidettavana tällä viikolla?”.