POHJOISMAINEN YK-PROFIILI
Jens Tranum Kristensen on tanskalainen YK:n virkamies, joka selvisi vuoden 2010 Haitin maanjäristyksestä. Maanjäristyksen 10. vuosipäivän yhteydessä UNRICin pohjoismainen tiimi puhui Kristensenin kanssa katastrofaalisesta maanjäristyksestä ja sai käsityksen hänen nykyisestä YK:n työstään Malissa.
Tammikuun 12 päivä, vuonna 2010, 7.0 magnitudin maanjäristys vavisutti Haitia. Yli 220,000 ihmistä menetti henkensä luonnonkatastrofissa, ja maan jo valmiiksi heikko infrastruktuuri koki pahoja menetyksiä. Haitin maanjäristys on yksi vakavampia luonnonkatastrofeja historiassa.
Kun maanjäristys iski Haitiin iltapäivällä, Jens Kristensen oli toimistossaan, YK-rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Aluksi Kristensen luuli ison rekan ajavan tiellä ja aiheuttavan äänen ja tärinän, vain muistaakseen hetken päästä, että YK:n toimisto oli sivukujalla. Tämän tajuttuaan, hän tiesi heti kyseen olevan maanjäristyksestä.
Hänellä oli vain hetki aikaa, ja Kristensen pohti kuumeisesti mahdollisuuksiaan suojautumiseen. Ulos juokseminen ei ollut vaihtoehto, hän kertoo UNRICin pohjoimaisen tiimin haastattelussa, sillä hän oli kolmannessa kerroksessa, ja aikaa ei ollut riittävästi, jotta hän olisi päässyt turvallisesti alimpaan kerrokseen. Oviaukossa pysytteleminen oli yksi vaihtoehto, tai hän voisi etsiä suojaa toimistossa olevan pylvään alta – Kristensen päätti piiloutua pöytänsä alle.
”Vain hetkeä myöhemmin, kun olin sukeltanut pöytäni alle, kuului kova pamaus. Seuraavaksi muistan maanneeni täydessä pimeydessä ja hiljaisuudessa. Minulla oli juuri tarpeeksi tilaa hartioilleni ja 4-5 cm tyhjää tilaa nenäni yläpuolella. Makasin puoliksi pöytäni alla”, Kristensen kertoo.
Kun seinät romahtivat, Jens Kristensen pyörtyi. Siksi hän ei tiennyt, että koko rakennus oli romahtanut ja ettei hän ollut enää kolmannessa kerroksessa. Kristensen yritti työntää pöytätasoa, onnistumatta siinä. Hän kielsi itseään panikoimasta, mietti jokaista liikettään ja pyrki pitämään puhelimensa akussa virtaa – Kristensen meni selviytymistilaan. Hän onnistui jopa löytämään joitain muovipusseja, joilla hän pystyi keräämään virtsaansa.
”Pelkäsin jälkijäristyksiä. Olisi ollut erittäin valitettavaa selviytyä maanjäristyksestä ilman melkein mitään vammoja ja kuolla sitten jälkijäristykseen. En voinut liikkua, mutta pystyin kääntymään vähän oikealle ja vasemmalle. Pystyin liikuttamaan raajojani, jotta pystyin parantamaan käsivarsieni verenkiertoa, pystyin venyttelemään hartioitani, pystyin koukistamaan jalkojani ja minulla ei ollut fyysisiä haavoja, paitsi pari pintahaavaa oikeassa kädessäni”, Kristensen sanoo.
SELVIYTYMINEN JA JÄLLEENRAKENNUS
Viiden päivän Kristensen löydettiin täysin tietoisena ja pelastettiin kuusikerroksisen YK-päämajan hylkyjen alta. Koko YK-rakennus, aivan kuten monet muutkin Port-au-Prince -alueen rakennukset, oli romahtanut huonon rakennuslaadun vuoksi.
YK aloitti pelastustehtävän melko nopeasti ja aloitti pelastusryhmien koordinoinnin. Se myös auttoi etsimään eloonjääneitä rakennuksista ja yritti selvittää kuka puuttui ja kuka ei. Jo kahden päivän kuluttua Kristensen palasi takaisin töihin auttamaan operaatiossa.
”Operaatio teki kaiken voitavansa käytettävissä olevien resurssien avulla. Se auttoi siirtämään kivimurskaa rakennuksista ja auttoi logistisesti kuljettamalla ruokaa sitä tarvitseville ihmisille. Paljon työtä oli sekä Port-au-Princessä, Léogânessa – joka oli maanjäristyksen keskus – että muissa eteläisen Haitin kaupungeissa, joihin maanjäristys oli vaikuttanut”, Kristensen sanoo.
Jens Kristensen jäi Haitiin vuodeksi maanjäristyksen jälkeen. Hän auttoi operaatiota avustus- ja jälleenrakennustöissä sekä tuki viranomaisia kunnostettujen alueiden jälleenrakennuksessa. Vaikka hän on tietoinen kritiikin määrästä kyseisenä vuonna, Kristensen uskoo, että kaikki mahdollinen siinä tilanteessa tehtiin.
”Se on vaikeaa – se ei ole jotain mitä teet päivässä. Kun koko maa melkein hajoaa, koko keskushallinto pysähtyy. Uudistussuunnitelmien laatiminen vie aikaa, joten uskon todella, että jälleenrakentamisen ja infrastruktuurin suhteen tehtiin paljon. ”
Maanjäristys ravisutteli Haitia 10 vuotta sitten, ja tapahtuma saa Jens Kristensenin edelleen ajattelemaan tapahtunutta: ”Loppujen lopuksi, menetin ystäviä ja työtovereita. Mietin miksi olin selviytynyt ja kuinka ihmeellisen onnekas olin. Ihmettelen joitain asioita – miksi se kesti viisi päivää löytää minut kaikilla niillä laitteilla, joita he pystyivät käyttämään, mutta myös siitä, kuinka onnekas, että löysivät minut.”
HAITIN JÄLKEEN
Jens Kristensen on työskennellyt YK:ssa vuodesta 1998 ja työskennellyt 2000-luvun puolivälistä lähtien YK:n rauhanturva- ja poliittisissa operaatioissa. Haitin jälkeen hän matkusti Irakiin, sitten Liberiaan ja Liberian jälkeen vietti jonkin aikaa Etelä-Sudanissa, kunnes sai mahdollisuuden työskennellä Malissa, missä hän on ollut viimeiset 2,5 vuotta.
”Työskentelen konfliktinratkaisumallien kanssa etnisten ja kulttuurien välisten sosiaalisten konfliktien ratkaisemiseksi. Olen tällä hetkellä Malin keskiosassa, joka on alue, joka on hyvin altis konflikteille, ja jos emme ratkaise ongelmia täällä, on vaara, että koko maa romahtaa.”, Kristensen kertoo.
Mikä saa Kristensenin jatkamaan työtänsä YK:n parissa? Hän kokee työnsä olevan merkityksellistä: ”humanitaarisella työlläni olen nähnyt, että olemme pelastaneet ihmishenkiä ja olen auttanut valtion uudelleenrakentamista ja ratkaisemaan konflikteja – myös täällä Malissa. Olen auttanut varmistamaan vakauden joillakin alueilla, joilla olen työskennellyt.”
”Joten siksi työskentelen YK:lle – koska meillä on institutionaalinen mandaatti, joka tarkoittaa, että voimme vaikuttaa muutoksen aikaansaamiseen”, Kristensen toteaa lopuksi.
