Tarvitsemme lisää ihmisiä kentälle, nyt!

Ebola entering a hut Flickr European Commission

Ebola entering a hut Flickr European Commission

Lokakuu 2014 – Ebolan löytymisen jälkeen vakavin tartunta-aalto on tähän mennessä tappanut yli 4500 ihmistä Länsi-Afrikassa. Maailman terveysjärjestö WHO varoittaa 20 000 uudesta tartunnasta marraskuussa, ellei viruksen toimia viruksen pysäyttämiseksi lisätä.

UNRIC puhui Gunnhildur Arnadottirin kanssa, joka vietti kolme kuukautta lääkintähenkilökunnassa kaikista eniten tartunnoista kärsineissä Guineassa ja Sierra Leonessa. Hän kertoi kokemuksistaan, ja mitä hänen mielestään tulisi tehdä viruksen pysäyttämiseksi.

Eniten kärsineissä maissa Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa lähes 9000 ihmistä on saanut tartunnan. Tauti tappaa noin 70 prosenttia sairastuneista. Elokuussa YK:n terveysvirasto julisti Ebolan kansainväliseksi julkisen terveyden hätätilanteeksi pyytäen maailmanlaajuisia toimia ihmisiä tappavan, terveysjärjestelmiä kuormittavan ja sosioekonomista kehitystä haittaavan viruksen pysäyttämiseksi.

Koulutettuna hoitajana, jolla on kokemusta konfliktialueilta Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, 30-vuotias islantilainen Arnadottir päätti vastata kutsuun. Hän työskenteli Toukokuusta heinäkuuhun Lääkärit ilman rajoja –järjestön hoitajana ja terveydenhuollollisena eristysyhteyshenkilönä Arnadottir ei pelännyt työskennellä tartunta-alueilla siitä huolimatta, että jo 427 terveydenhuollon työntekijää on saanut tartunnan ja 236 kuollut. ”Olen aina tuntenut vetoa työskentelyyn humanitaarisen avun ja kehityksen parissa. Taitoni ja kykyni tulevat hyvään käyttöön siinä, ja tunsin tarvetta auttaa.”

Vaikka hän omien sanojensa mukaan oli yötä päivää kiireinen, kollegoiden kesken oli yllättävän hyvä työilmapiiri. ”Kaikki olivat motivoituneita ja kaikilla oli samat tavoitteet. Mutta oli tietenkin outoa, ettemme voineet halata toisiamme tai taputtaa selkään.”

– Pelkäsitkö saavasi virustartunnan?

En oikeastaan. Työskennellesäni Ebolan hoitokeskuksissa tunsin niiden olevan turvallisimpia paikkoja olla, niin oudolta kuin se voikin kuulostaa! Hoitokeskuksissa olet jatkuvasti tietoinen riskeistä ja huolehdit kaikista varotoimenpiteistä. Olen pelokkaampi vieraillessani kylissä ja toreilla, mutta en koskaan vainoharhaisuuteen asti.

Ebola stop ebola.Credit WHO

Epidemian selättäminen

”Ebola on voittamassa kamppailun yrityksistä estää sen leviäminen, ja jäsenvaltioiden täytyy lisätä toimia sen pysäyttämiseksi”, sanoi YK:n uuden Mission for Ebola Emergency Response (UNMEER) –vastatoimen johtaja Anthony Banburry selonteossaan turvallisuusneuvostolle 14.10.

Kansainvälistä yhteisöä on kritisoitu hitaasta reagoinnista terveyskriisiin lahjoitusten jäätyä pienemmiksi kuin mitä YK:n virastot ja järjestöt ovat pyytäneet. ”Olen pahoillani joutuessani sanomaan politiikan olevan isossa roolissa asiassa”, sanoo Arnadottir kommentoidessaan kansainvälistä reaktiota Ebolaan.

Arnadottirilla on kenttäkokemuksensa jäljiltä selvä näkemys siitä, mitä viruksen selättämiseksi pitäisi tehdä: “Ensinnäkin tarvitsemme lisää kenttätyöntekijöitä. Tarvitsemme operaatioiden parempaa koordinointia on kyse sitten sairastapausten hallinnoimisesta, ruumiiden käsittelystä, sairastuneiden kanssa tekemisissä olleiden jäljittämisestä tai aktiivisesta mahdollisten sairastuneiden löytämisestä. Tämä on ollut tähän päivään asti puutteellista.”

”Maailman täytyy ryhtyä toimeen koko alueelle saatavissa olevan rokotteen kehittämiseksi. Tämä vaarii innovaatioita, poliittista uskallusta ja suuria rahasummia. Nämä ovat vaatimukset epidemian pysäyttämiseksi”, hän lisää päättäväisesti.

Menossa kotiin

Uupuneena kolmen intensiivisen kuukauden jälkeen, Arnadottir lähti Sierra Leonesta heinäkuussa. Kotiinpaluu oli katkeransuloista.
”Olin aivan poikki, mutta surullinen joutuessani lähtemään. Halusin tehdä niin paljon enemmän, mutta minulla ei ollut enempää voimia silloin. Kamppailin hetken huonon omantunnon kanssa palattuani kotiin, kun en ollut antanut enemmän”

Muistellessaan kokemustaan Ebolan takia orvoiksi joutuneet lapset tulevat ensimmäisenä mieleen, eikä heitä voi unohtaa. YK:n lastenjärjestö Unicef arvioi alueella olevan noin 3700 ebolaorpoa, joista vain 600 on päässyt kotiin perheenjäsenen tai lähisukulaisen luo.
”Meille tuotiin 20-kuukautinen pieni tyttö, jonka koko perhe oli kuollut tautiin. Hän selvisi, mutta oli nyt aivan yksin maailmassa, kaikki muut olivat poissa. Mitä näille lapsille tapahtuu?”

Arnadottir työskentelee nyt Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisessä liitossa (IFRC) Genevessä avustaen Liberiaan, Guineaan ja Sierra Leoneen lähdössä olevan henkilökunnan koulutuksessa. Kysyttäessä palaisiko hän Länsi-Afrikkaan kamppailemaan Ebolaa vastaan, hän pysähtyy hetkeksi: ”Kyllä, lähtisin, jos ja kun tunnen olevani henkisesti valmis palaamaan.”

Ebola young boy Flickr European Commission

Lue lisää:

Musiikki ja sosiaalinen media auttavat pysäyttämään Ebolan

Tekstiviestein taisteluun Ebolaa vastaan