1.-2.11.2014 – Kuluneen vuosikymmenen aikana 700 toimittajaa on tapettu töissä. Vuonna 2014 on tapettu jo 56 journalistia, ja 90 prosentissa tapauksista kuolemia ei ole tutkittu joko resurssien puutteen takia tai poliittisen tahdon puuttuessa.
Suurin osa näistä on ollut murhia, joissa toimittaja on tapettu siksi, että hän on tuominnut rikokset ja korruption.
Journalistien suojelukomitean (Comittee to Protect Journalists) tilastojen mukaan maat, joissa toimittajien murhaajat todennäköisimmin jäävät rankaisematta, ovat Irak, Somalia ja Filippiinit. Irakissa yhdessäkään tapauksessa syyllisiä ei ole asetettu vastuuseen, ja maa on ollut CPJ:n listan kärjessä sen ensimmäisestä listauksesta lähtien vuonna 2008.
Sunnuntaina 2.11 UNESCO viettää YK:n ja kansalaisjärjestöjen kanssa ensimmäistä toimittajia vastaan tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden päivää herättääkseen maailman huomion hälyttävään tilanteeseen, joka rajoittaa toimittajien mahdollisuuksia tehdä työtään ja ihmisten oikeutta saada tietoa. Päivämäärä valittiin Kidalissa, Malissa vuonna 2013 tapettujen Radio France Internationalin toimittajien Ghislaine Dupontin ja Claude Verlonin muistoksi.
”Yhdenkään toimittajan missään tulisi täytyä riskeerata henkensä raportoidessaan uutisisia”, sanoo YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kansainvälisen päivän viestissään. ”Vapaa ja avoin lehdistö demokratian ja kehityksen perusta.”
Toimittajat ilman rajoja painottaa kymmentä symbolista rankaisemattomuuden tapausta osana #FightImpunity-kampanjaa tänä kansainvälisenä päivänä. Tavoitteena on saada suuri yleisö osallistumaan ja painostaa hallituksia tuomaan rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen.
Osa toimittajista murhattiin, kuten pakistanilainen Syed Saleem Shahzad, nuori serbialainen Dada Vujasinovic tai dagestanilainen Akhmednabi Akhmednabiyev, joka ammuttiin vuonna 2013.
Toiset ovat vangittuina, kuten Dawit Isaak, ruotsalais-eritrealainen toimittaja, jota on pidetty eristyksissä jo 13 vuotta Eritrean presidentti Issayas Aferworkin vankileireillä.
Teloitustyylin tai pommeilla tapettuina, kidutettuina kuoliaiksi tai kadonneina, nämä toimittajat ovat maksaneet aivan liian suuren hinnan sitoumuksestaan tiedonvapauteen.
Faktoja:
Vain yhdessä tapauksessa kymmenestä journalisteja, sosiaalisen median tuottajia ja mediatyöntekijöitä vastaan tehdyt rikokset ovat johtaneet tuomioon.
UNESCO:n pääosastoon tuominnut 593 toimittajien tappoa vuosien 2006 ja 2013 välillä.
94 prosenttia tapetuista toimittajista on ollut paikallisia ja vain 6 prosenttia ulkomaalaisia.
94 prosenttia tapetuista toimittajisa on ollut miehiä.
Alle 6 prosenttia 593 tapauksesta on selvitetty.
41 prosenttia tapetuista toimittajista työskenteli printtimedialle.
Toimittajat ilman rajoja –järjestön vuoden 2014 barometrissä Turkmenistan, Pohjois-Korea ja Eritrea sijoittuvat viimeisiksi maina, joissa ei ole tiedonvapautta.