YK:n rauhanturvaaja juttelee pakolaisnaisten kanssa Farchana-leirillä Tšadissa.
26. lokakuuta 2010 – YK:n turvallisuusneuvosto juhlisti naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan uraauurtavan päätöslauselman kymmenettä vuosipäivää vaatimalla naisten täysimääräistä ja tehokasta osallistumista kaikkiin rauhanprosessin vaiheisiin ja vaatimalla, että naisten ja tyttöjen pahoinpitely aseellisissa konflikteissa loppuisi.
Päätöslauselma 1325 hyväksyttiin 31. lokakuuta 2000 lähinnä kansalaisyhteiskunnan ja naisjärjestöjen vuosien sinnikkäiden pyyntöjen ja pyrkimysten seurauksena. Kansalaisyhteiskunnan edustajat vaativat toimintaa, jotta naisten ja tyttöjen törkeä ja epäinhimillinen kohtelu, ihmisoikeuksien kieltäminen ja poissulkeminen päätöksenteosta aseellisissa konflikteissa loppuisi.
Lausunnossa, joka hyväksyttiin turvallisuusneuvoston kokouksen alussa, neuvosto huomauttaa ”erittäin huolestuneena”, että naisten osallistuminen kaikkiin rauhanprosessin vaiheisiin ja rauhansopimusten toimeenpanoon edelleen on liian alhainen siitä huolimatta, että heidän roolinsa konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisussa ja yhteisöjen uudelleenrakentamisessa on keskeinen.
”Neuvosto tunnistaa tarpeen helpottaa naisten täysimääräistä ja tehokasta osallistumista näillä alueilla”, lausunnossa todetaan. Se lisää, että naisten osallistumisella on suuri merkitys rauhanprosessien kestävyydelle.
Lausunto myös toistaa vaatimuksen, että kaikki aseellisten konfliktien osapuolet heti ja kokonaan lopettavat kaikki väkivallan teot naisia ja tyttöjä kohtaan, mukaan lukien seksuaalisen väkivallan teot.
”Päätöslauselmaa 1325 ei ole onnistuneesti toimeenpantu, ennen kuin saamme seksuaalisen väkivallan konfliktitilanteissa loppumaan.”, sanoi virallisella Kaakkois-Aasian vierailulla oleva pääsihteeri Ban Ki-moon videoviestissä neuvostolle. ”Meidän on saatava syylliset tilille, riippumatta siitä ovatko rikokset valtiollisten tai ei-valtiollisten osapuolten tekemiä.”
Viimeisimmässä raportissaan naisista, rauhasta ja turvallisuudesta Ban Ki-moon huomauttaa, että naisten ja tyttöjen kohtaamat olosuhteet sotilaallisissa konflikteissa ovat yhä ”kammottavia” ja että tehokkaita keinoja näiden olosuhteiden seurauksien tarkkailemiseen kaivataan.
Kapinallisten tekemät yli 200 raiskausta Kongon demokraattisessa tasavallassa heinäkuussa ovat vain yksi esimerkki siitä, miten vakavasti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia rikotaan, hän lisäsi.
Pääsihteeri huomautti myös, että näennäisesti vankasta perustuksesta ja lupauksesta huolimatta 10 vuotta päätöslauselman 1325 hyväksymisen jälkeen merkittäviä saavutuksia on vaikea tunnistaa ja mitata.
YK:n sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista ajavan UN Woman –järjestön puheenjohtaja Michelle Bachelet, joka esitteli pääsihteerin raportin neuvostolle, kertoi että raportissa on useita ”vakavoittavia” viestejä, jotka antavat aihetta nopealle ja johdonmukaiselle toiminnalle.
”Vaikka päätöslauselman 1325 toimeenpanoon tähtäävät teot ovatkin vuosien mittaan lisääntyneet, nämä teot ovat kaivanneet selvää suuntaa tai määräaikoja ja tavoitteita, jotka voivat nopeuttaa päätöslauselman toimeenpanoa ja turvata vastuuvelvollisuuden.”, hän sanoi.
”Nämä irralliset teot ovat parantaneet sitä, miten naisten ja lasten tarpeisiin vastataan aseellisissa konflikteissa, mutta todisteet tekojen kumulatiivisista seurauksista eivät ole riittäviä.”
Michelle Bachelet kertoi, että raportti ehdottaa kattavaa raamia, joka koostuu sovituista tavoitteista, päämääristä ja indikaattoreista siitä, miten päätöslauselmaa toimeenpannaan seuraavan vuosikymmenen aikana.
Hän lisäsi, että neuvosto voisi kutsua kokoon arviointikomitean tai ministeritason huippukokouksen joka viides vuosi arvioimaan edistystä tavoitteiden ja päämäärien suhteen ja käsittelemään toimeenpanossa esiintyviä esteitä.
Pääsihteerin raportti toteaa myös, että vaikka YK on kehittänyt järjestelmätasoisen toimintasuunnitelman tuomaan johdonmukaisuutta sen naisiin, rauhaan ja turvallisuuteen liittyvään työhön, toimintasuunnitelman toimeenpano ei ole vastannut odotuksia.