21.3.2013 – Maailman vesipäivän aattona YK:n apulaispääsihteeri Jan Eliasson ilmoitti järjestön ja sen pääsihteerin mandaatilla, että maailman sanitaatiotilanteen parantamiseksi tarvitaan uutta pontta, kun lähestymme vuosituhattavoitteiden saavuttamisen vuoden 2015 takarajaa.
Maailman seitsemästä miljardista ihmisestä kuudella miljardilla on kännykkä, mutta vain 4,5 miljardilla on wc tai käymälä käytössään. Tämä tarkoittaa, että 2,5 miljardia ihmistä, enimmäkseen maaseudulla, elää ilman kunnollista sanitaatiota. On uskomatonta, että 1,1 miljardia ihmistä tekee edelleen tarpeensa ulkona avoimella maalla. Tämän käytännön lopettaminen nähdään yhtenä keskeisimmistä asioista köyhyyden ja tautien vähentämisessä sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa.
”Aion päättäväisesti saada aikaan liikkeen, joka tuottaa tuloksia”, sanoi Eliasson. ”Kehoitan kaikkia toimijoita – hallituksia, kansalaisyhteiskuntaa, yrityksiä ja kansainvälisiä järjestöjä – sitoutumaan konkreettiseen työhön ja antamaan panoksensa, jotta voimme nopeasti parantaa kunnollisen sanitaation saatavuutta”.
Työ keskittyy hygienian parantamiseen, yhteiskunnallisten käsitysten muuttamiseen, ihmisjätteen ja jäteveden parempaan käsittelyyn, ja tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä kenenkään ei tarvitse ulostaa avoimelle maalle, jotta sairauksien ja köyhyyden oravanpyörä saadaan katkaistua.
Maat, joissa avoimella maalla ulostaminen on yleisintä, ovat myös listan kärjessä lapsikuolemissa, aliravitsemuksessa, köyhyydessä ja tuloeroissa. Huonolla sanitaatiolla on myös suuri vaikutus sukupuolten eriarvoisuuteen. Naiset altistuvat hyväksikäytölle, kun joutuvat hoitamaan tarpeensa kotiensa ulkopuolella, ja kunnollisten vessojen puute kouluissa on merkittävä este tyttöjen tasavertaiselle koulutukselle.
”On totta, että tämä on ongelma, josta ihmiset eivät halua puhua. Mutta ongelman kohtaamien on ensiarvoisen tärkeää pyrkimyksissä hyvään terveyteen, puhtaaseen ympäristöön ja ihmisten parempaan omanarvontuntoon – sekä tietysti vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Vuosituhattavoitteille asetettuun takarajaan on vain reilut tuhat päivää, ja tässä meillä on mahdollisuus toteuttaa käänteentekevä muutos.”
Tekemättä jättäminen koituu kalliiksi. Jokainen sanitaation parantamiseen käytetty dollari viisinkertaistaa arvonsa, kun ihmiset pysyvät terveinä ja työkykyisinä. Huono sanitaatio taas maksaa monelle maalle 0,5–7,2 prosenttia niiden bruttokansantuotteesta. Noin kahdenkymmenen enimmäkseen Etelä-Aasian ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maan osuus avoimella maalla tehdyistä tarpeista on yli 80 prosenttia.
Vuosituhattavoite puolittaa niiden ihmisten määrä, joilla ei ole pääsyä kunnollisiin sanitaatiotiloihin on nostanut ongelman julkiseen keskusteluun, ja 1,8 miljardia ihmistä sitten vuoden 1990 on päässyt osalliseksi kelvollisesta sanitaatiosta. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Vertailun vuoksi vuosituhattavoite veden puutteesta kärsivien määrän puolittamiseksi on jo saavutettu.
Voit lukea aiheesta lisää osoitteesta http://sanitationdrive2015.org/.